7. toukokuuta 2013

ESA SIRÈN, ISKUJOUKKUE (2005)


Esa Sirén on vuonna 1948 syntynyt mies, joka koulutukseltaan on liikunnanopettaja. Ennen eläkeiän saavuttamista Sirén kuitenkin toimi useita vuosia jääkiekkovalmentajana Italiassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Nykyisin Sirén asuu kotikaupungissaan Kouvolassa ja toimii vapaana kirjailijana. Sirén sai jo varhaisella iällä kiinnostuksen sotahistoriaan Jatkosodassa sotineelta isältään. Sirénin kirjat ovat kaikki olleet sotakirjoja, jotka pohjaavat vahvasti realismiin. Kirjat ovat erillisiä, mutta osassa kirjoista seurataan samoja henkilöhahmoja.

Esa Sirén on nopeasti ottanut roolin sukupolvensa kärkenä sotakirjallisuuden saralla. 2005 debytoinut kirjailija on siitä lähtien julkaissut kirjan joka syksy. Kaikki kahdeksan tähän mennessä julkaistua teosta ovat olleet myyntimenestyksiä. Useammasta kirjasta on otettu toinen painos vähintään pokkareina. Sirénistä on jo muutaman vuoden ajan povattu koko kotimaisen sotakirjallisuuden kärkinimeä, mutta jo 91-vuotiaan sotakamreeri Reino Lehväslaihon edelleen julkaistessa uutta materiaalia, saa hän itse oikeutetusti pitää viitan, joka hänen hallussaan on jo vuosikymmenten ajan ollut. Luonnonlait kuitenkin ovat armottomat, joten Sirénin aika astua Lehväslaihon saappaisiin tullee eteen lähitulevaisuudessa.

Iskujoukkue on erittäin vahva debyyttiteos tuoreelle kirjailijalle. Se on asetelmaltaan varsin perinteinen sotakirja, joka sijoittuu Jatkosodan hyökkäysvaiheeseen kesällä 1941 ja erityisesti yksittäiseen taisteluun yhtä linnoitettua asemaa vastaan. Sirén kuvaa tuon muutaman päivän taistelun lähinnä yhden joukkueen ja erityisesti sen ykkösryhmän kautta. Kirjan päähenkilönä voikin pitää kyseistä ryhmää johtavaa alikersanttia. Iskujoukkue antaa varsin hyvän esimerkin suomalaisten sotilaiden ajattelutavasta. Käskettiin pienehkö ryhmä hakemaan ratkaisua sivustan kautta suoran konekiväärejä päin juoksun sijaan.

Iskujoukkueessa ei ole kovin suuren klassikon aineksia. Siinä ei ole Tuntemattoman sotilaan loistavia henkilöhahmo kuvauksia, se ei ole kantaa ottava Sissiluutnantin tapaan, se ei luo kuvaa yltiöpäisyydestä sankaruudesta tyyliin Vänrikki Stoolin tarinat eikä se myöskään ole täysin luotettava realistinen kuvaus tyyliin Kollaa kestää. Iskujoukkue on jonkinlainen hybridi kaikkia edellä mainittuja Sissiluutnanttia lukuun ottamatta. Henkilökuvaus on sotakirjaksi hyvää. Tapahtumien realismin suorastaan aistii. Toisaalta Sirén painottaa hyvin paljon yhden urhean miehen merkitystä taistelussa, jossa kuitenkin suomalaisten puoleltakin oli tuhannen miehen pataljoona.

Miksi päätin kirjoittaa juuri Iskujoukkueesta? Myönnän, että kirjallisilla hienouksilla ei juurikaan kikkailla. Kirja on kuitenkin genressään loistava. Eiväthän sotakirjailijat ole Suomessa sotien jälkeen juuri hienouksia käyttäneet, vain realismilla on ollut painoarvoa. Iskujoukkue on kuitenkin kirja, joka on sittemmin saanut minut joka syksy odottamaan Sirénin uutuusteoksen julkaisua. Iskujoukkue on äärimmäisen kevyttä luettavaa. Ei mitään ylimääräistä verisyyttä tai liian monimutkaisia sotataktiikoita. Niinpä voin suositella sitä jokaiselle. Sotakirjoista pitäville kirja on itsestäänselvyys. Iskujoukkue on kuitenkin hyvä kirja myös sellaiselle, joka ei ole erityisesti genrestä kiinnostunut. Iskujoukkue on hyvä portti sotakirjallisuuden maailmaan.

Kirjoittanut Ari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti