14. toukokuuta 2013

Tummien perhosten koti


Leena Landerin (s. 1955) kirjoittaman romaanin, Tummien perhosten koti, tarina kulkee päähenkilön lapsuudesta 1960-luvulta aikuisuuteen saakka. 1960-luvulla päähenkilö Juhani Johansson on vasta nuori poika saaressa sijaitsevassa poikakodissa, jossa pojat elävät jatkuvan henkisen ja fyysisen väkivallan ja sen uhan alla. Pääpaino on Juhanin ajatuksissa ja kokemuksissa sekä hänen kasvussaan yhdessä muiden poikakodin asukkaiden kanssa turvattomassa ja arvaamattomassa ympäristössä. 

Tummien perhosten koti on kehitysromaani. Tarinassa kuvataan Juhanin henkistä ja fyysistä kasvua, mutta samalla myös poikakodin asukkaiden yhteenhitsautumista. Heillä kaikilla on enemmän tai vähemmän traumaattisia kokemuksia takanaan ja he ymmärtävät toisiaan, vaikka kukaan muu ei ymmärtäisikään. Tarina on synkkä ja sen teemoja ovat vallankäyttö ja oman menneisyyden taakkojen käsitteleminen. 

Aivan tarinan alkupuolella Juhani on aikuisena saamassa ylennystä työssään ja joutuu keskusteluun, jossa toimitusjohtaja kertoo, että he ovat tutkineet Juhanin taustaa ja hänen menneisyydessään kummittelevaa kuolemantapausta poikakodin saarella, jonka tiimoilta Juhaniakin on kuulusteltu. Omaa menneisyyttään ei pääse pakoon, vaan se kulkee mukana, loppuiän. Siksi sen käsitteleminen ja hyväksyminen osana omaa historiaa on ensiarvoisen tärkeää. Traumaattinenkaan tausta ei myökään määritä koko ihmistä, Juhanikin on menestynyt mies.

Tummien perhosten koti julkaistiin vuonna 1991. Se on ensimmäinen osa Harjula -trilogiaa (toinen on Tulkoon myrsky ja kolmas Iloisen kotiinpaluun asuinsijat, en ole lukenut niistä kumpaakaan). Vaikka tarina sisältää paikoitellen inhottavia kohtauksia, on päällimmäinen tunne lukukokemuksesta silti positiivinen. Teksti on helppolukuista ja se koskettaa. Vaikka en pystykään itse samaistumaan poikien elämään tai poikakodin väkivaltaiseen maailmaan, ovat kirjan muut teemat (menneisyys, vallankäyttö) kaikille läsnä. 

Lander on pitkän linjan kirjailija, menestynytkin. Hän on kirjoittanut tähän mennessä 12 romaania, joista Tummien perhosten koti on kahdeksas. Luin lehtijutun Leena Landerista ja siinä kerrotaan hänen isänsä olleen helluntaiherätyksen saarnaaja, joka aikoinaan toimi työnohjaajana poikakodissa. Leena Lander asui lapsuudessaan poikakodin yhteydessä ja on ammentanut omista kokemuksistaan tähän kirjaan. 

Luin Tummien perhosten kodin ensimmäisen kerran yläasteen yhdeksännellä luokalla opettajan suosituksesta. Lukukokemus jäi mieleen, koska koin kirjan tarinan erittäin tummasävyisenä ja järkyttävänäkin, mutta siinä oli myös jännittävällä tavalla positiivista sanomaa. Sellaista, että ihmiset kyllä pystyvät selviytymään hurjistakin kokemuksista, mutta eivät automaattisesti ja itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Kirjan pohjalta vuonna 2008 tehtyä elokuvaa en ole katsonut. 


Asiasanat: koulukodit, nuorisokodit, pojat, lapsuus, nuoruus, saaret, väkivalta, kuri, menneisyys, vallankäyttö, selviytyminen

Päivi G.






1 kommentti:

  1. Perhosten kasvattaminen, mikä kuuluu saarella asuvien tehtäviin, tuo oman mielenkiintoisen lisän ja myös tulkinnan tason Landerin koskettavaan romaaniin.

    VastaaPoista