27. huhtikuuta 2014

Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu


   Viivi Hyvösen Apina ja Uusikuu on lajiltaan scifiä. Se on Hyvösen kolmas kirja pitkän tauon jälkeen, jonka aikana hän luki itsensä lääketieteen lisensiaatiksi. Tauko ei ole ainakaan rapistanut kirjailijan taituruutta saada lukija pohtimaan pitkäänkin lukemaansa.
  Apina ja Uusikuu-kirjan alussa päähenkilö ihmisapina Hanuman saa alussa tehtävän suojella kaunista Lunaa Eesaukselta. Kaikki ei ole siltä miltä näyttää ja Hanuman alkaa etsiä kuka todella haluaa Lunalle pahaa. Keitä ovat trenssitakkinen kolmikko ja kenen pillin tahdissa pyöritään. Kuten arvata saattaa kirja on scifiä noir-dekkarin hengessä.
   Keskeiset henkilöt ovat Hanuman, Luna ja Eesaus, mutta muutkin hahmot saavat puheenvuoronsa. Tapahtumia tarkastellaan monen eri hahmon näkökulman kautta, vaikka Hanuman päähenkilönä on enemmäkseen äänessä. Tarina sijoittuu Kaupunkiin, minkä oikean nimen vain oppineet ja ulkopaikkakuntalaiset tuntevat. Kaikille muille se on vain Kaupunki apinoiden valtaaman Kaatopaikan ja myrkynvihreän meren välissä. Kaupunki mitä kansoittavat niin apinat kuin ihmiset.
  Kirjassa ei kerrota tarkasti mihin aikaan tarina sijoittuu, mutta kuvaus saa ajattelemaan tulevaisuutta, varsinkin sirut ja mitä niillä voi tehdä. Toisaalta taas enimmäkseen tarinan teknologia tuntuu olevan 1980-lukua. Yhteiskunta taas muistuttaa 1920-lukua yksityisetsivineen, kauniine naisasiakkaineen ja gangstereineen sekä katujengeineen. Tämä on tietenkin oma mielipiteeni ja jollekulle on saattanut tulla aivan erilainen olo ajankuvauksesta. Kirjan tyylin sopii, se että myös ajankuvaus on tarkoituksellisesti jätetty lukijan tulkinnan varaan.
  Kirjassa pohdiskellaan mikä tekee ihmisestä ihmisen ja teema kerrotaan selvästi lukijalle viimeistään siinä vaiheessa kun katupoika pohtii, mikä erottaa ihmisen ja eläimen toisistaan. Kirja pohditaan myös todellisuuden, ihmisen minän kehittymisen ja fiktiivisyyden välistä yhteyttä. Kuinka fiktiivisyys auttaa muodostamaan  ihmisen minää ja kuinka todellisuus ja fiktiivisyys voivat peilata toisiaan.
   Näiden teemojen tietäminen itse asiassa auttaa kirjan lukemista, sillä teksti on vaikeaa erittäin pitkine lauserakenteineen ja käänteisine sanajärjestyksineen. Kuten myös se, että huomaa joutuvansa lukemaan rivienvälistä, jos haluaa ymmärtää mitä sanotaan. Tämä myös yksi kirjan viehätyksistä.
   Juoni aukeaa hiljalleen ja ennen sitä lukija on ehtinyt jo kuvitella vaikka mitä. Kirja haastaa lukijan vaikeudellaan ja hidastempoisuudellaan. Pitkin kirjaa joutuu arvuuttelemaan kuka kukin todella on ja mitä tapahtuu, sillä hahmoilla on ”naamioita naamioiden” päälläkin. 
   Lukukokemuksena oli Hyvösen apina ja Uusikuu oli erittäin kiinnostava ja haastava. Esimerkiksi sai lukea pitkäänkin ennen kuin pystyi kunnolla tekemään tulkinnan oliko Hanuman todella ihmisapina vai ei. Juonen edetessä ja kirjan lopussa ei sitten ollutkaan aivan varma oliko Hanuman apina vai ihminen. Myös monia muita juonenlankoja tai hahmoihin liittyviä asioita ei selvitetty suoraan, vaan ne on tarkoituksella jätetty lukijan oman tulkinnan varaan. 
  Kirja ei ole helpoimmasta päästä, mutta palkitsee lukijansa yllätyksineen ja filosofisine pohdiskeluineen. Kirja pursuaa intertekstuaalisuutta niin Raamattuun kuin Tohtori Jekyll ja Hydeen, sekä Mikä-mikä-maahan ja Ihmemaa Oziin. Lukuintoa nostaa näihin muihin kirjoihin viittaamisen huomaaminen.
  Sanoisin kirjan kuuluvan 2000-luvun valtavirtaan, vaikkakin omalla vivahteellaan. Kirjassa pohditaan juuri perimmäisiä kysymyksiä kuten yhteiskuntaa, missä lapset erotetaan vauvoina vanhemmistaan ja sitä mihin kulttuuriin he kiinnittyvät. Vanhempiensa, joita eivät ole tunteneet vai ympäristönsä. Oman vivahteensa tuo kirjan erittäin vahva filosofinen, monitulkinnallinen ja pohdiskeleva tyyli. Kirjan pariin voi palata useammankin kerran ja kokea tai huomata jotain uutta. 
    Itse asiassa juuri tällaista useamman kerran luettavaa kirjaa Viivi Hyvönen tavoitteli kirjoittaessaan sitä. Hän kertoi haastattelussa, mikä on nähtävissä Ylen Elävissä arkistossa, että pohdiskelee kirjassaan juuri elämän suuri kysymyksiä. Hän kysyy kysymyksiä, mutta ei anna lopullisia vastauksia, vaan laittaa lukijan pitkäänkin pohtimaan niitä.

-Ida- 

1 kommentti:

  1. En enää tiedä mitä tapahtui tossa kirjotus vaiheessa. Yritin saada aluksi jokaiseen kappaleeseen rivivälin, sillä ne näkyivät vain ensimmäisessä ja toisessa. Mitään ei tapahtunut, vaikka mitä yritin, joten otin rivivälit pois ja nyt yhdessä kohtaa muuttuu fontti. :(

    Valkoista pohjaväriä on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän, nyt sitä on taas enemmän, eikä mulla ole harmainta aavistustakaan miten se tuli mukaan.

    VastaaPoista