15. toukokuuta 2014

Kai Ekholm: Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava

Kansalliskirjastosta löytyy nuoren tytön ruumis, joka on ympäröity lukuisilla kirjoilla ja kynttilöillä. Kuka tyttö on? Miksi hänet on tuotu kirjastoon? Mitä kirjoilla yritetään kertoa?

Poliisin määrärahoja on leikattu ja vakinaisia tutkijoita heitetty pihalle. Nykyään tutkijapulaa paikataan tapauskohtaisesti ulkopuolisella "konsulttiavulla". Juttua tutkiva komisario Reinikka pyytää tutkinta-avukseen vanhan kaverinsa ja tämän kauniin chileläissyntyisen työparin, jotka yhdessä muodostavat Kalju & Kihara -etsivätoimiston.

Tutkijoita ahdistaa, ja mediaa riemastuttaa, kun aluksi tapaus tuntuu olevan täysin pimennossa. Pikku hiljaa asiat kuitenkin selkiytyvät, ja taustalta alkaa paljastua kuvio, jonka juuret juontavat yllättävän kauas ja yllättäviin suuntiin.

Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava on varsin mukavaa luettavaa. Kieli on nykyajalle jossain määrin tyypillistä, yksinkertaisista lauseista rakentuvaa. Turhat pilkkujen ja sivulauseiden sarjat on karsittu pois. Dialogi on onnistuneesti kirjoitettua ja huumoria viljellään pitkin kirjaa enemmän ja vähemmän, menemättä kuitenkaan totaalisen vitsailun puolelle.. Seasta löytyy myös hauskoja piikittelyjjä joitakin nykyajan ilmiöitä kohtaan.

Juonen osalta kirja ei varsinaisesti tarjoa mitään uutta ja mullistavaa, mutta ehkä sen ei tarvitsekaan. Se noudattelee monista dekkareista tuttua linjaa: Järkyttäviä tapahtumia seuraa jotain vieläkin kummallisempaa, asioiden ja ihmisten väliltä löytyy yllättäviä yhteyksiä, eikä kaikki ole sitä, miltä aluksi näyttää.

Kai Ekholm on väitellyt valvontakomission sodan jälkeen kieltämistä kirjoista ja päätoimeltaan hän on Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja. Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava on hänen esikoisteoksensa. Ekholmin tausta näkyy vahvasti tarinassa, joka vilisee kirjallisuus-, kulttuuri- ja historiaviitteitä. Tältä osin kirja lähenee jopa danbrownmaisia mittasuhteita.

Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava on viihdyttävä dekkari, jota voi varsin hyvin suositella lajityypin ystäville, miksei muillekin. Aihepiirin ja kirjalijan taustan huomioon ottaen kirja on edes silloin tällöin dekkareihin tarttuville kirjastoalan työntekijöille ja opiskelijoille enemmänkin kuin suositeltavaa luettavaa.

– Teemu

1 kommentti:

  1. Tämä teos kuuluu ehdottomasti kesälukemiseni joukkoon!

    VastaaPoista