30. huhtikuuta 2015

Hannele Mikaela Taivassalo: Nälkä (2013)

Kirjan kansikuva ja himolukijan kirjanmerkki.

Sen minkä nyt kerron olet unohtava.


Eletään 1700-lukua Tukholmassa, 1900-lukua Ranskassa ja nykypäivää Helsingissä. Jorunn, tarinan päähenkilö, räätälintytär Larsdotter Ruotsista ja jälkeenpäin Omakosto, vampyyri, on elänyt pari sataa vuotta etsien ja odottaen. Hän on asunut monessa eri kaupungissa: Pietarissa, Vilnassa, Tukholmassa, Pariisissa, Berliinissä, Lontoossa ja nyt hän on jälleen Helsingissä. On mies, josta mainitaan vain nimi M, Muukalainen. On vapaaherra von B ja tämän suku, jonka luo Jorunn on palannut. On hänen kostonsa aika.

Suomenruotsalaisen Taivassalon kauhukertomus vampyyrista on erilainen. Jorunn on yksin, ainoa vampyyri, jonka tunnemme, ja hän janoaa kostoa ja verta. Auringonvalo on hänen heikkoutensa, mutta hän selviää yön ilman ruokaa, vaikka nälkä olisi kuinka kova tahansa. Jorunn kulkee Helsingin katuja haistellen ja etsien, ja kiroten Muukalaista useaan otteeseen. Tuo nälkä ja jano, himo toiseen toistuu teemana useasti kirjan sivuilla. Kirjasta heijastuu myös kärsivällisyys ja odotus: koska hän pääsee vapaaksi. Pääseekö hän vapaaksi? Vastaus löytyy kirjan lopusta.

Tarinankerronta vaihtelee useasti, mutta enimmäkseen kuljemme Jorunnin mukana, luemme tarinaa hänen silmiensä kautta. Lyhyemmissä pätkissä näemme tilanteita eri henkilöiden näkökulmasta, mutta ketään muuta ei varsinaisesti nimetä. Jorunnin, vapaaherra von B:n ja M:n lisäksi nimeltä mainitaan ainoastaan päähenkilön vanhemmat. Muutaman kerran vaikuttaa siltä, että Jorunn puhuttelee itse lukijaa kysyessään Kuka sinä olet? erään kappaleen lopussa.

Luin kirjan ensimmäisen kerran sen ilmestyessä vuonna 2013. Kirjan ruotsinkielinen nimi on Svulten. Kirjan on suomentanut Raija Rintamäki. Kappaleet ovat lyhyitä ja osittain lyyrisiä, mikä tuo tarinaan omanlaisensa vivahteen. Pidin tarinan omalaatuisuudesta. Vampyyri Helsingissä kuulostaa niin huvittavan oudolta, että kirjaan oli tartuttava silloin. Nyt lukiessani kirjaa uudestaan se tuntuu jotenkin erilaiselta, mutta silti paremmalta. Huomaan edelleen muutamia virheitä ja puutteita varsinaisessa tekstissä, mutta se ei lukemista haittaa. Tarina etenee jouhevasti eteenpäin ja välillä palataan ajassa taaksepäin. Kaikki kuitenkin nivoutuu yhteen loisteliaasti ja Jorunn tuntuu koko ajan mielenkiintoisemmalta hahmolta.


Suosittelen kirjaa kaikille kauhu- ja vampyyritarinoista pitäville. Tämä ei ole mikään Twilight, vaan sitäkin parempi teos, johon kannattaa tutustua avoimin mielin.

- Anni S.

1 kommentti:

  1. Tämä kirja pitää lukea. Sen verran mielenkiintoiselta sen sisältö minunkin mielestäni vaikuttaa. Varmasti hyvä lisä harvalukuisen kotimaisen kauhun joukkoon!

    VastaaPoista