Heli Laaksonen: Raparperisyrän

Raparperisyrän on Heli Laaksosen toinen runokokoelma, joka ilmestyi vuonna 2002. Se on jatko-osa ensimmäiselle runokokoelmalle Pulu uis, jossa liikuttiin paljon Helsingin alueella. Raparperisyrämessä kuitenkin ollaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Runot on kirjoitettu hauskasti lounaismurteella, välillä pilke silmäkulmassa. Ne kertovat arkipäivän asioista, mutta välillä ne ovat vain tajunnanvirtaa. Laaksosen kotiseutu Laitila näkyy muutamassa runossa selkeästi, esimerkiksi kolme runoa on otsikoitu "Laitlas". Maaseutu ja luonto esiintyvät vahvana teemana. Myös ihmisen arki näkyy toistuvana aiheena. Kirja on jaettu neljään osaan: "Rinkelplummaseppel", "Raparpermehu", "Hirv seisso tiävarres tennissuka jalas" ja "Metän kans".

Suurin osa runoista on hyvänmielen runoja, mutta myös synkempiäkin aiheita kokoelmasta löytyy, mm. kuolemaa ja ongelmia käsitteleviä runoja. Jotkut runot vaativat pidempää pohdiskelua, mutta jotkut taas avautuvat heti.

"Ko aurink o sulattanu
piäne mettäplänti näkyvi,
kuivattanu suuren kive,
ruskia maat,
heinänkorssi,
neulassi...
teke miäl kiivet leikkimä,
tehrä sammalast piän maja, pehmunem peti,
kaarnankappalast pöyt ja tuali
ja ajatel harttast kui iloseks
joku pikkane mettähiir tule,
ko hänel o talo valminas
ja huanekalu ja kaik
ja sit yhtäkki muista
et o 68 kilone
aikune ämm
ja Suames o viara maa raha
ja männy ova muuttune sapenkarvasiks."

Kirjan kieli, lounaismurre tuo leppoisuutta runoihin. Itselleni se ei ollut vaikealukuista, mutta välillä sain enemmän irti, kun luin runoja ääneen. Runoista löytyi hauskoja oivalluksia ja välillä tunnistin itsenikin niistä. Tämä oli mukava lukukokemus, varsinkin kun runous ei ollut itselleni aikaisemmin kovinkaan tuttua.

- Susanna