Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä

Kjell Westön ensimmäinen romaani on heti massiivinen aikalaiskuvaus monen vuosikymmenen ajalta. Leijat Helsingin yllä-teos keskittyy päähenkilön, suomenruotsalaisen Riku Bexarin elämään, mutta alussa kerrotaan myös hieman Rikun isän Henrikin alkuvaiheista. Kirjassa kuljetaan sotien jälkeisistä vuosista aina nykyhetkeen, kirjan ilmestymisvuoteen 1996.

Romaani on jaettu kolmeen osaan: ensimmäistä ja kolmatta osaa kuvaavat minäkertoja Riku sekä kaikkitietävä kertoja, joka tuo tarinaan muiden osallisten näkökulmia. Keskimmäisessä osassa Marina, Rikun sisko, kertoo hänelle “puuttuvat palat” ja valottaa samalla hieman oman elämänsä vaiheita.

Kirjassa on paljon intertekstuaalisuutta, pääosin laulujen muodossa. Osa lauluista on saksaksi, mutta suurin osa englanniksi. Musiikilla on teoksessa suuri osa, John Lennonit ja Jimi Hendrixit ovat niin vahva osa aikalaisten elämää. Ajankuvausta ovat myös hippikulttuuri ja sen jälkeinen nousukausi. Jääkiekon maailmanmestaruus vuonna 1995 on sekin päässyt kuvaukseen mukaan osana aikansa suuria tapahtumia.

Aikalaiskuvauksen lisäksi teosta Leijat Helsingin yllä voisi kuvata myös kasvutarinaksi. Siinä helsinkiläinen Riku kasvaa pienestä pojasta hukassa olevaksi teiniksi, siitä yhä aikuiseksi ja oman poikansa vanhemmaksi. Erinäisten elämänvaiheiden jälkeen Riku alkaa kirjan lopussa viimein ymmärtää ja hyväksyä elämää sellaisena kuin se on: katoavaisena. Rikun ja Marinan isoveli Dani kuolee auto-onnettomuudessa elettyään hyvin levottoman elämän. Heidän vanhempansa eroavat, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Riku ymmärtää, ettei mikään pysy, kaikki katoaa.

“Elämä kuluu aivan liian nopeasti, poika, niin olisin halunnut sanoa, se kuluu aivan helvetillisen nopeasti.”

Pidän kovasti Kjell Westön tyylistä kirjoittaa. Hän kirjoittaa siitä mistä tietää, suomenruotsalaisesta kulttuurista Helsingissä. Westön teksti on runsasta, lauseet ovat pitkiä ja rikkaita ja asiat kuvaillaan hyvin osuvasti, toisinaan jopa romanttisesti.

“Ja juuri silloin huomaan ne, siinä samassa ne täyttävät synkän yötaivaan.Ne keinahtelevat korkealla kaiken värisinä, ne valaisevat taivaan hehkuvina ja väriä leiskuen, ne kukistavat pimeyden.Ymmärrän heti mitä ne ovat. Ne ovat unelmia, täyttymättömiä mutta koskaan sammumattomia unelmia, ja ne hohtavat värejä joita on yhtä monta kuin Helsingissä on asukkaita.”

Leijat Helsingin yllä on eheä suuri kertomus, joka sisältää monta elämäntarinaa. Lukekaa.

- Helmi