Nura Farah: Aavikon tyttäret

Aavikon tyttäret on ensimmäinen somalitaustaisen tekijän suomeksi kirjoittama romaani. Suomessa otetaan vasta ensiaskelia maahanmuuttajien kirjoittaman kirjallisuuden saralla, mutta uskon, että se rikastuttaa suomalaista kirjallisuutta ja tuo siihen uutta, monikulttuurista näkökulmaa. Kirjailija, Nura Farah, muutti Suomeen 13-vuotiaana vuonna 1992. Kirja sijoittuu Somaliaan, jonne kirjailija muutti syntymänsä jälkeen. Tällä hetkellä hän työskentelee laboranttina.

Aavikon tyttäret sijoittuu 1900-luvun puoliväliin, ajanjaksolle, jolloin Somalia oli itsenäistymässä. Se kuvaa elämää ankaralla aavikolla iloineen ja suruineen. Kirjan päähenkilö on Khadija-tyttö, joka varttuu kirjan edetessä aikuiseksi. Elämä aavikolla isättömänä tyttönä ei ollut helppoa Khadijalle. Somalikulttuurin tuomat haasteet tyttöihin liittyvine puhtauskäsityksineen ja naisille soveltuvine tehtävineen laittaa tytön miettimään asemaansa. Kaikkea ei voi, eikä tarvitse ymmärtääkään. Pikku hiljaa Khadija hyväksyy oman asemansa naisena, vaikka nuorempana halusikin murtaa tätä ryhtymällä runonlaulajaksi. Hän hyväksyy myös pikku hiljaa roolinsa vaimona, miehelle, jolla on jo toinen vaimo.

Kirja käsittelee monia eri teemoja; muun muassa naisen asemaa, äidin ja tyttären välistä suhdetta, perinteisten roolimallien rikkomista, rakkautta ja lapsettomuutta

Aavikon tyttäret tuo esille sellaisia puolia Somaliasta ja somalialaisista, joista ei Suomessa yleensä keskustella. Kirjassa näkyy myös sukupolvien välinen ja islamiin liittyvä keskustelu. Kauniisti ja monipuolisesti suomenkieltä käyttävä kirja on ilo lukea.

"Tuoreen sateen tuoksu kutitti Khadijan nenää. Hän nosti mekon ja juoksenteli leirissä paljain jaloin antaen varpaiden upota märkään ruskeaan mutaan, joka viilensi jalkoja. Taivas jylisi, salamat välähtelivät ja sade rummutti maata. Khadija nautti, kun pisarat osuivat päähän ja valuivat kapeaa leukaa myöten mekon alle. Oli alkanut barwaaqo-kausi, ja Khadija toivoi että se kestäisi kauan."

Kirjan loppu jää hieman avonaiseksi ja lukija saa tehdä omat päätelmänsä siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Mielestäni kirja oli hyvin lämmin ja avartava kuvaus itselleni tuntemattomasta kulttuurista. Asioita tulisi katsoa paljon laajemmin ja pitää eri kulttuureja rikkautena. Aina voimme oppia uutta, myös kirjan kautta.

- Tea