Kjell Westö: Där vi en gång gått (2006)

"När jag böjer mig ner kan min hand känna värmen i kullerstenarna längs de gator där du en gång gick."

Kjell Westön Där vi en gång gått (suom. Missä kuljimme kerran) sijoittuu 20-luvun Helsinkiin ja lähiympäristöön. Saamme seurata pääasiallisesti Allu Kajanderin, Eccu Widingin, Lucie Liliehjelmin ja Cedi Liliehjelmin elämiä aina vuoteen 1939.

Helsinki on muuttuva kaupunki, ensimmäinen maailmansota on ohi ja Suomi on itsenäistynyt, mutta elämä on kuitenkin vielä epävarmaa. Ihmisiä rajoittavat luokkaerot, sosiaaliset esteet ja poliittiset ristiriidat. Kirjan henkilöt ovat kuitenkin tavalla tai toisella yhteyksissä toisiinsa, ja yhteydet selkenevät kirjan edetessä.

Westö onkin onnistunut luomaan erittäin yksityiskohtaisen kuvan Helsingistä ja siellä asuvien ihmisten elämistä. Kirja on jaettu seitsemään osaan, ensimmäisessä lukija saa esittelyn henkilöiden historiasta, ja muut osat ovatkin sitten suurimmaksi osaksi jaettu eri vuosien perusteella, joissa lukija pääsee paremmin tutustumaan henkilöiden elämänkulkuun.

Kirja sisältää paljon historiaa ja maantietoa joista paljasjalkainen stadilainen saattaisi nauttia. Henkilöiden välillä käyty keskustelu tapahtuu monesti murteella ja henkilöiden henkilökohtaiset ajatukset saattavat olla esimerkiksi ranskaksi. Tämä tuo kuitenkin vain mielenkiintoista vaihtelua ja persoonallisuutta tarinaan. Erityisen hyvin kirja tuo kuitenkin esille vanhanajan tunnelmaa ja tunnetta siitä, minkälaista elämä siihen aikaan saattoi olla ja miten ihmiset ajattelivat. Kävellessäni Helsingin katuja tänä päivänä saatan hyvin kuvitella minkälaista se oli lähes vuosisata sitten.

Tuija Lehtinen - Morsiuskamari



"Mitä tarkemmin olin päässyt perille ihmisten välisistä suhteista, sitä vakuuttuneempi olin, että kadun asukkaat olivat kuin pelikorttien hullunkurisista perheistä. Minulla ei ollut aikomustakaan solahtaa joukkoon."

 

Näin kirjan päähenkilö Neela Naakka luonnehtii Nappikaupan kadulla asuvia ihmisiä. Neela on nuori, itsenäinen nainen, joka vastikään muutti takaisin kotikaupunkiinsa. Vuokra-asunnon hän sai suutarintalon yläkerrasta, joka tunnetaan kadulla nimeltään Morsiuskamari. Kaikki kolme huoneistossa aikaisemmin asunutta neitoa ovat löytäneet itselleen miehen ja niinpä Neelankin ympärillä alkaa pyöriä useita varsin erikoisilla nimillä varusteltuja sulhasehdokkaita. Näitä seikkailuja seurataankin sitten yleisen tietotoimiston, Nappikauppa-nimisen kahvilan, juorupeilin välityksellä.

 

Neela Naakan tarina pysyy visusti nykyhetkessä ja pääsemme katsomaan hänen elämäänsä vilkkaalla Nappikaupan kadulla. Hänen elämässään saattaa pyöriä monia miehiä, mutta he eivät ole hänen elämänsä tärkein asia. Sosiaalisesti aktiivinen Neela pyrähtelee milloin teatterissa, milloin kahvilla Nappikaupan kadulla kuuntelemassa kahvilan omistajan Ebban selvityksiä kadun tapahtumista. Jännitystä ilmaan tuo äkillinen kuolemaan johtava yliajo, joka koskettaa kaikkia kadun asukkaita tavalla tai toisella.

 

Kirja on julkaistu vuonna 2013 ja sijoittuu hyvin aikansa romanttisten romaanien joukkoon. Itsenäinen Neela on modernien rakkausromaanien yleinen päähenkilötyyppi ja genrelle tyypillistä on myös se, että päähenkilöllä on monia potentiaalisia miesehdokkaita. Neela on yritteliäs, haaveilee oman yrityksen perustamisesta ja hänelle seurustelukumppani on vain yksi elämää täydentävistä tekijöistä. Jännitystä tämäntyyppisiin kirjoihin yleensä luodaan kuolemantapauksella ja niin tapahtui nytkin.

 

Tuija Lehtinen on hyvin suosittu suomalainen aikuisten- ja nuortenkirjojen kirjailija, eikä hän petä nytkään. Kirja oli mukava ja helppolukuinen, sopiva viikonloppukirja kun haluaa vain rentoutua tee- tai kahvikupillisen ääressä. Hahmojen kuvaukset olivat hullunkurisesti aivan nappiin osuvia ja löytyypä kirjasta varma keino miesten viekoittelemiseksi, ainakin jos grillillä työskentelevää naista on uskominen!

 

Morsiuskamari oli mukavaa "hömppälukemista" vakavampien kirjojen jälkeen. Olen aikaisemmin lukenut joitakin Tuija Lehtisen nuortenromaaneja ja pidin niistä paljon. Morsiuskamari ei siinä mielessä tuottanut pettymystä, sillä kirjassa oli mukana paljon huumoria - erityisesti hahmojen ja tapahtumien kuvauksissa - ja Neela päähenkilönä oli mukava poikkeus tietyiltä elämänkatsomusten alueilta verrattuna toisien, saman genren kirjojen päähenkilöihin. Tapahtumien loppuratkaisun arvoituksena pysyminen kirjan loppupuolelle saakka oli myös iloinen yllätys.

- Hanna I.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014)

Pajtim Statovcin esikoisromaani on mieleenpainuva kertomus äidin ja pojan sopeutumisesta vieraaseen kulttuuriin. Kirjassa on kaksi päähenkilöä äiti, Emine, ja poika, Bekim, jotka ovat muuttaneet perheensä mukana Kosovon sodan jaloista rauhalliseen Suomeen. Kirjan edetessä selviää, että sekä Bekimillä, että hänen äidillään on eri syistä vaikeata elää Suomessa, ja miten suomalaisten asenteissa vaanivat ennakkoluulot ennestään vaikeuttavat Suomeen aloilleen asettumista. Tarina etenee luvuittain hyppien äidin kertomuksesta pojan kertomukseen, mutta ollen silti onnistuneen yhtenäinen kokonaisuus.

Bekimin tarina kulkee pitkälti nykyhetkessä aina välillä poiketen kertomaan mennyttä baarista löytyneelle uteliaalle ja itsetietoiselle kissalle tai asunnon vallanneelle kuningasboalle. Kirjan edetessä lukija vähitellen huomaa, että siinä missä kissa ei ole pelkästään kissa, on käärmeelläkin oma sivumerkityksensä. Statovci ei missään vaiheessa suoranaisesti avaa Bekimin tarinassa käyttämiä vertauskuvia, vaan antaa lukijalle vapauden tehdä omat tulkintansa käärmeen ja kissan luomista mielikuvista. Statovci on ymmärtänyt, että lukijan tulkinnat muovautuvat tarinan edetessä ja merkitysten hitaasti avautuessa on lukijan helppo omin ehdoin samaistua ja ymmärtää kirjan henkilöitä yhä syvemmin.

Eminen tarina puolestaan alkaa menneisyydestä, ja kuljettaa lukijan läpi Jugoslaviassa vietettyjen nuoruusvuosien, tuntemattoman miehen kanssa naimisiin menon, perheen perustamisen ja lopulta mutkien kautta Suomeen päätymisen ja uuteen maahan sopeutumisen. Siinä missä Bekimin tarina on kirjassa ehdottomasti pääroolissa, on Eminen tarina kumminkin yhtälailla oleellisessa osassa. Eminen tarina auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin sekä oman maansa taakse jättänyttä äitiä, että poikaa joka ei koe täysin kuuluvansa minnekään.

Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia on mielestäni loppuun asti ajateltu, kauniiksi hiottu ja tarinallaan niin toisten suvaitsemiseen, kuin itsensä hyväksymiseen rohkaiseva teos. Kirja on omalla tavallaan yhteiskunnallisesti kantaaottava, harvoin kuullun maahanmuuttajan näkökulman esille tuova ja todellinen, toisaalta vertauskuvillaan ja avoimuudellaan luottamuksellinen ja unenomainen tarina tavallisista ihmisistä.

Miika Nousianen - Vadelmavenepakolainen

Oletko kansalaistransu? Kyllä? Ei? Mikko Virtanen, Miika Nousiaisen Vadelmavene teoksen päähenkilö, huutaisi tässä kohtaa kyllä ja lujaa. 

Mikko Virtanen on suomalainen mies, joka asuu Helsingissä,  Suomessa. Mikko ei halua olla suomalainen, vaan kun on niin on. Vai onko? Ruoho on tunnetusti aina vihreämpää aidan läntisellä puolella ja sinne Mikkokin halajaa. Hän haluaa olla ruotsalainen, aito ruotsalainen.

Haluan olla syntyperäinen ruotsalainen, moderni, pehmeä ja ymmärtäväinen, Anderssonin perheen isä. Johansson tai Svenssonkin kelpaisi, tai vaikka Lindqvist.

Mikon pakkomielle Ruotsiin ja ruotsalaisuuden saavuttamiseen on surkuhupaisaa seurattavaa. Rakastettuaan katsoo usein ruusunpunaisten lasien läpi ja niin tekee Mikkokin. Ruotsi on utopia, Ruotsi on paratiisi, Ruotsi on Mikon taivas maan päällä. Nousiainen antaa meille avaimet Mikon pään sisään ja antaa meille tilaisuuden nähdä mitä epätoivoinen mies tekee toteuttaakseen haavensa.

Nousiainen kuljettaa lukijansa kahdeksan vuoden läpi Suomesta Thaimaan kautta Ruotsiin, jossa Mikko eräs joulu menee hieman liian pitkälle haaveidensa toteuttamisen kanssa. Sattumalta hänen onnensa kääntyy nousuu kun hän tapaa itsemurhakandidaatin Mikael Anderssonin, joka auttaa Mikkoa saavuttamaan ruotsalaisuuden.

Teoksen synkät asiatkaan eivät tunnu niin pahoilta Nousiaisen nokkelan sanailun ansiosta. Lämpenin kirjalle hitaasti, mutta alkukankeudesta päästyäni en malttanut laskea kirjaa kädestäni. Vadelmavene kannattaa lisätä lukulistalle, jos haluaa kokea hieman jotain erilaista näkökulmaa.

-Karoliina