Sarah Rees Brennan, Demonin merkitsemät (2009)

 Demonin merkitsemät

Veljeksillä Nickillä ja Alanilla on pian muutto edessä, kun demonikorpit hyökkäävät ikkunoiden lävitse. Koulusta tuttu Jamie tarvitsee apua, koska demonit ovat merkinneet hänet ja merkki on edennyt jo kolmanteen vaiheeseen. Alan on valmis auttamaan ihastuksestaan Jamien siskoon Maen. Nelikko lähtee etsimään apua demoneja kuhisevassa Lontoossa. Veljesten luottamus rakoilee matkan edetessä. Vanha vihollinen näyttää palanneen.

Jos tv-sarja Supernatural on tuttu, niin kirjassa on samaa fiilistä. Kaksi veljestä, jotka metsästävät demoneita ja muita hirviöitä, eivätkä piittaa kuin toistensa hengistä ja selviytymisestä. Kummastakin löytyy perheongelmia, vanhempi kuollut, hukassa, tai vihaa toista lasta. Myös Alanin ja Nickin veljessuhde muistuttaa Deanin ja Samin veljessuhdetta. Hahmoissa on myös samankaltaisuuksia.

Kirja sopii fantasiagenreen, koska kirjassa nousee esille sankarihahmo, tässä tapauksessa veljekset. Usein joku tarvitsee sankarin apua ja demonin merkitsemissä sitä osuutta hoitavat Jamie ja Mae. Sankarit lähtevät seikkailuun, jonka tavoitteella on myös hieman kiire. Teos sisältää yliluonnollisia olentoja, kuten noitia ja demoneja mutta on enemmän synkkää fantasiaa, yliluonnollisten piirteiden vuoksi. Taikaesineen osuutta tarinassa hoitaa suojelutalismaani. Vahvat fantasiafiilikset antavat myös vanhan vihollisen kauan haudottu paluu ja kosto.

Teksti ja kuva Marianne Haapasalmi

Lähteet:

Eepos finna. (i.a). Demonin merkitsemät. https://eepos.finna.fi/Record/eepos.332674?sid=2913460723

Risingshadow. (22.4.2016). Demonin merkitsemät. https://www.risingshadow.fi/library/book/5513-demonin-merkitsemat

Goodreads. (i.a). The Demon’s Lexicon. https://www.goodreads.com/book/show/1829655.The_Demon_s_Lexicon

Risingshadow. (i.a). Synkkä fantasia. https://www.risingshadow.fi/library/genre/dark_fantasy

Goodreads. (i.a). Dark Fantasy. https://www.goodreads.com/genres/dark-fantasy

Finlandia kirja. (i.a). Sarah Reed Brennan : Demonin merkitsemät. https://www.finlandiakirja.fi/fi/sarah-rees-brennan-demonin-merkitsemat-018e7a

 Liliana Lento Dionnen tytöt (2016)

                                            

Keijuja, sisällissota ja kielletty rakkaus

”—Stella kuunteli raskain sydämin uutisia keijujen ja ihmisten välisen sisällissodan syttymisestä Delobriandissa. Keijujen vastarintaliike oli murhannut fretsien johtohahmona toimineen ministerin, ja fretsit olivat tästä suivaantuneena julistaneet sodan.”

Huolimatta tarinan synkistä teemoista, joihin kuuluu mm. rasismia ja syrjintää, on Liliana Lennon Dionnen tytöt (2016) yllättävän kevyt lukukokemus. Se on fantasian ja chick litin yhdistävä romaani, jonka tapahtumapaikkana on maailma, missä ihmiset, keijut ja menninkäiset asuvat yhdessä, mutta eivät sopusoinnussa. Vaikka ihmiset ja keijut tulevat toimeen menninkäisten kanssa, ovat ihmisten ja keijujen välit kireät. Tapahtumien keskiössä on keksitty maa nimeltään Fretannia.

Tapahtumat alkavat Stella-nimisen ihmisen muuttaessa keijuvaltaiseen Dionneen työn perässä. Siellä hän pian rakastuu keijuun nimeltään Adelina ja he aloittavat seurustelun. Sillä välin ihmisten ennakkoluulot keijuja kohtaan lisääntyvät, etenkin Fretannian pääkaupungissa, Delobriandissa. Nopeasti tilanne eskaloituu sisällissodaksi.

Fantasian genreä kuvaillaan eräänlaiseksi pakokeinoksi todellisuudesta (Tieteen termipankki, 2023), mutta Dionnen tytöt tarjoaa tällaista vain osittain. Fretannia ja sitä ympäröivät maat ovat kuin vaihtoehtoinen todellisuus nykymaailmalle. Samalla tavoin siellä on kirjakauppoja, verotoimistoja, poliittisia puolueita ja jopa suomalaistyylinen kahvittelu- ja juontikulttuuri. Keijujen ja menninkäisten olemassaolon lisäksi esiintyy kirjassa yllättävän vähän muita fantasian elementtejä. Sen pienempiä tuntomerkkejä ovat esimerkiksi maagiset, väriä vaihtavat lumpeenkukat ja (vähän avatut) tulevaisuudennäyt. Fretannian maailman isoimpia eroja meidän nyky-yhteiskuntaamme on vain se, että osalla väestöstä on siivet.

Ulkomaalaista chick litia kuvaa usein asuminen suurkaupungissa, luksuselämä, shoppailu ja juhliminen (Gustafsson, 2016). Suomalaisen chick litin tavoin Dionnen tytöt-romaaniin tosin kuuluu enemmän arkipäiväisyyttä, kuten työhuolia, ihmissuhdeongelmia ja kahvittelua ystävien kanssa (Aphalo, 2019). Suomalaisessa chick litissä saattaa myös taustalla häämöttää synkempi teema, joka tässä kyseisessä teoksessa on keijujen ja ihmisten välinen konflikti, mikä aiheuttaa usealle hahmolle esimerkiksi huolta heidän elinkeinonsa säilymisestä. Chick litille tyypillisesti ei Dionnen tytöt kuitenkaan ole yhtä raskas, kuin miltä se kuulostaa ja siinä on säilytetty ”kepeän humoristinen” sävy.

Fretanniassa ovat keijuihin kohdistuneet ennakkoluulot kasvaneet jo ennen sotaa, mikä on johtanut mm. siihen, että ihmisesimiehet ovat alkaneet maksaa keijuille vähemmän palkkaa, keksien sille erinäisiä syitä. Sodan syttymisen jälkeen Stella taas kohtaa työpaikallaan syrjintää, sillä hän on paikan ainoa ihminen. Ikävää käytöstä on siis selkeästi nähtävissä sekä ihmisten että keijujen puolella, vaikka ihmiset ovat kuitenkin isoimpia alistajia. Fretanniassa syntyy luonnollisesti myös paheksuntaa keiju-ihmispareja kohtaan. Tämän vuoksi kirjassa esiintyy jatkuvana teemana ”kielletty rakkaus”, mikä luo ristiriitoja monien keiju-ihmisparien välille. Tällä tavoin Dionnen tytöt kiinnostavasti nostaa fantasian keinoin esille myös todelliseen maailmaan kuuluvia ongelmia, kuten rasismi tai työpaikkakiusaaminen.

Romaanissa on myös havaittavissa LGBTQ-teemaa, sillä tarina seuraa erityisesti Stellan ja Adelinan suhdetta. Samanaikaisesti sitä ei korosteta, että he ovat naispari, ja ilmeisesti homofobiaa ei Fretannian maailmassa ole lainkaan. Tämä voi tehdä tarinasta virkistävän lukukokemuksen, koska homoseksuaalisuudesta ei tehdä Stellan ja Adelinan keskeisimpiä luonteenpiirteitä.

Dionnen tytöt-romaanista löytyy myös puutteita, kuten dialogin teennäisyys ja henkilöiden kanssakäymisten epärealistisuus. Ihmissuhteet saattavat edetä luonnottoman nopeasti tai hahmot avautuvat toisilleen henkilökohtaisista asioista ensitapaamisella. Yleisesti tekstistä huomaa, että kirjoittamisessa on vielä parannettavaa. Toisaalta tällaiset yksityiskohdat on helpompi antaa anteeksi, ottaen huomioon, että kyseessä on kirjailijan esikoisteos.

Kokonaisuudessaan Dionnen tytöt on kuitenkin kiinnostava lukukokemus. Se pakottaa esimerkiksi pohtimaan, miten me yhteiskunnassamme kohtelisimme mytologisia olentoja, vaikka ajatus on täysin hypoteettinen. Romaanissa keijuja kadehditaan ja syrjitään, ja sisällissodan aikana viedään sotavangiksi. Sotavankina keijuilta jopa katkaistaan siivet, tosin tämän teon vakavuutta lievennetään sillä, että heidän siipensä kasvavat takaisin ajan myötä. Kirjan luettua jää kuitenkin tunne, että meidän todellisuudessamme keijujen kohtelu olisi entistä brutaalimpaa. Näin on vaikea olla ajattelematta, kun ihmiskunnan historiassa pelkästään erivärisiä ihmisiä on orjuutettu. Miten siis kohtelisimme henkilöitä, jotka eivät ole edes ihmisiä, olivat he kuinka inhimillisiä tahansa?

Teksti ja kuva Marttaleena Suvanto

Lähteet

Aphalo, R. (4.9.2019). Chick lit syntyy kirjoittamisen ilosta. Lumooja. https://lumooja.fi/2019/09/04/artikkeli-chick-lit-syntyy-kirjoittamisen-ilosta/

Gustafsson, Mia. (31.3.2016). Kotimainen chick lit -kirjallisuus on jo salonkikelpoista – bimbo-leima on kadonnut. Yle. https://yle.fi/a/3-8778842

Tieteen termipankki (20.2.2023). Fantasiakirjallisuus. 
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:fantasiakirjallisuus

 

Heikki Luoma: Palkkasoturi (1994)

Ihanan lomasaaren sotaisa menneisyys

Oletko joskus lomaillut Kyproksella, tuolla rakkaudenjumalatar Afroditeen syntymäsaarella? Muistatko, että 1960-luvulla siellä ei lomailtu, vaan suomalaiset olivat siellä turvaamassa rauhaa sisällissodan jälkeen. Sinne oli päätynyt myös kirjailija Heikki Luoma, joka on käyttänyt omia kokemuksiaan Palkkasoturin raaka-aineena.

Tässä sotaromaanissa ei varsinaisesti sodita, vaikka päähenkilöinä ovatkin Suomen armeijan koulutuksen saaneet rauhanturvaajat. Luoma (1994, s.16) sanoo heitä talvi- ja jatkosodan maineikkaiden sankareiden pojiksi ja pikkuveljiksi. Lindforsin ja Jegorowin (2021) mukaan Suomi piti YK:n pyyntöä liittyä rauhanturvaajiin luottamuslauseena maatamme kohtaan. 1960-luvun nuoret miehet olivat sodan käyneen sukupolven lapsia ja varmaan halukkaita näyttämään, että heistä on samaan kuin isistäänkin.

Luoma kuvaa kreikkalais- ja turkkilaiskaartien räjähdysherkkiä konfliktitilanteita Green Linen vartiointipisteillä. Samalla hän kuvittaa sodan mielettömän surmaamisen ja hävityksen. Tarinaa riittää myös rauhanturvaajien kapakkareissuista ja naisseikkailuista.

Kaiken tuon alta Luoma kuitenkin kaivaa esiin sen, mitä miesten päässä oikeasti liikkuu. Tarkastelun alla ovat esimiesten tavat kohdella alaisiaan: toiset saavat miehistä irti sen parhaimman ja toiset vain hälläväliä-asenteen. Sijansa saavat myös miesten väliset tilanteet, joissa punnitaan, onko tarpeen puuttua toisen älyttömään tekemiseen – voinko auttaa vai annanko olla?

Luoma osaa tarkasti kuvata henkilöidensä mielenliikkeitä ja tulkita heidän ajatuksiaan. Hän avaa miesten taustat ja motiivit rauhanturvaajaksi lähtemiselle. Näin lukija voi seurata heidän kehittymistään komennuksen aikana.

Luutnantti Talvio on rakastunut majurin tyttäreen ja päättää ansaita tyttären käden sekä appiukon arvostuksen palvelemalla Kyproksella. Talvio on alussa kirkasotsainen ja hieman kimeä-ääninen Suomi-soturi, jolle miehet nopeasti antavat liikanimen, Neiti-Talvio. Komennuksen edetessä selviää, ansaitseeko Talvio miesten arvostuksen ja unohtuuko liikanimi. 

Jääkäri Seunalaa seuraa mustasukkaisuus ja riittämättömyyden tunne avioliitossa. Hän oli uhmapäissään lähtenyt rauhanturvajoukkoihin, kun vaimo halusi palata äitiysloman jälkeen takaisin samaan työpaikkaan entisen heilansa kanssa. Vaimon kirjeistä huokuu lähestyvä avioero. Seunalan stressitila nousee sellaisiin mittoihin, että se uhkaa jo palvelustovereidenkin turvallisuutta. Äärimmäiseen tilanteeseen joutuessaan on Seunalan tehtävä oma ratkaisunsa. 

Rauhanturvaajien vapaa-ajalle ei juuri ole tarjolla muuta kuin viinaa ja naisia – yhdistelmä, josta useimmiten syntyy ongelmia. Jääkäri Eero Koivula on rauhallinen mies, myös humalassa, mutta kerran hänelläkin keittää yli. Kapakan naiseuralaiset ovat ostattaneet itselleen koko illan kalliita juomia, jotka osoittautuvat teeksi. Syntyy tappelu ja sotapoliisit kutsutaan paikalle Koivulaa rauhoittamaan. Kohtaus lienee saanut innoituksensa tapauksesta, jossa suomalaisjääkärit rikkoivat suutuspäissään riehuessaan paikallisten ravintoloiden kalusteita (Lehtimaja, 2008).

Luoma taitaa myös miesten välisen sanailun huumorin, jopa sarkasmin, kuten tässä tilanteessa, jossa päsmäröivä majuri Vakkuri saapuu jääkärimessiin. Eero istuu terassin kaiteella järjestysmiehen nauha käsivarressaan olutta juoden. Vakkuri käy komentelemassa miehiä messissä ja ulos tullessaan ärsyyntyy lisää Eeron istuskelusta.

-  Eikö järjestysmiehen kuuluisi olla valvomassa järjestystä?

-  Parempi järjestys siellä on kuin täällä, Eero vastaa.

-  Sitä paitsi te juotte olutta nauha käsivarressa.

-  Joo, ei se ole nauhan kanssa sen vaikeampaa.

Palkkasoturin päähenkilö Eero Koivula on lähtenyt matkaan, koska tuntui, että kotoa on lähdettävä.

Epämääräisesti hän oli tuntenut, että kaikki pehmeys oli painettava johonkin sielun syvyyksiin sillä hetkellä, kun kotikylä jäisi taakse. Siitä alkaen hän olisi ennen kaikkia sotilas, palkkasoturi. Valmis tekemään mitä käskettiin, mutta myös valmis hyväksymään kaiken mitä se toisi tullessaan.

 

Rauhanturvajoukoissa Eero oppii jotain elämästä ja myös itsestään. Hänestä kuoriutuu tuntemattoman sotilaan Koskela ripauksella James Bondin röyhkeyttä. 

Joskus Eero tosin mietiskelee Anria. Jos haluat tietää, kuka on Anri ja miten hän vaikutti Eeron elämään, kannattaa lukea myös Heikki Luoman Valtatie 13. Se kertoo 19-vuotiaasta Eerosta, joka pääsee valtion työttömyystöihin rakentamaan kotikunnan ohi tehtävää valtatietä.

 

Teksti ja kuva: Katariina Pirttiniemi

 

LÄHTEET

Lehtimaja, L. (2008). Lauri Lehtimaja: Kun rauhanturvaajille katettiin leivätön pöytä…Kyproksen kapakkamellakasta 40 vuotta. Lakimiesuutiset 63(8). https://juristiuutiset.fi/lauri-lehtimaja-kun-rauhanturvaajille-katettiin-leivtn-pyt-kyproksen-kapakkamellakasta-40-vuotta/

Lindfors, J., & Jegorow, S. (23.4.2021). YK-miehet lähtivät Kyprokseen vahtimaan rauhaa ja näkemään maailmaa. YLE. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/yk-miehet-lahtivat-kyprokseen-vahtimaan-rauhaa-ja-nakemaan-maailmaa

Luoma, H. (1994). Palkkasoturi. Wsoy.

Luoma, H (1990). Valtatie 13. Wsoy.

 

Michael Reaves – Star Wars : Darth Maul, varjojen metsästäjä

Jos luet tätä postausta, oletan, että olet ainakin etäisesti kuullut tai tietoinen Tähtien sodasta. Saatat myös tietää tarinasta sekä sen aikakausista enemmän ja nimetä koko joukon hahmoja sekä lajeja. Ihmeellisintä kenties on, että kaikkein vannoutuneimmat fanit osaavat nimetä kullekin aikakaudelle tyypillisimmät tapahtumat, hahmot, joukkiot ja jopa erilaisia ruokalajeja! Siinä vasta on omistautumista!

Nykyisellään koko franchisen tila, riippuu keneltä kysytään, on enemmän tai vähemmän huonossa jamassa. Franchisella tarkoitetaan tässä yhteydessä tietylle taholle annettua lupaa tai lisenssiä markkinoida ja myydä tietyn yrityksen tavaroita tai tuotantoa (Franchise 2022). En mene sanomaan, että uudempi tuotanto peittoaisi vanhemman tai että se olisi samalla tasolla. Totean vain, että ennen Disneyn jättiostoa (Kinnunen 2012) on julkaistu koko joukko kirjallisuutta, pelejä sekä sarjakuvia, joissa on ollut monia ihmisiä mukana ja näin ollen luovuus on saanut kukkia vapaammin. Näihin on hyvä palata silloin, kun tarvitsee kenties uutta näkökulmaa Tähtien sodan universumiin. Vapaampaa näkökulmaa. Todellisempaa näkökulmaa. Mutta loppujen lopuksi tämä on vain yksi näkökulma ja se kertoo yhdenlaisesta totuuden osasta!

Darth Maul, varjojen metsästäjä on tällainen, legendoihin luokiteltu kirja. Kirja kertoo tapahtumista, jotka sijoittuvat ennen Episodi 1, Pimeä uhka tarinaa. Se avaa varsin hienosti ovea Sithien juonittelulle ja heidän päämäärälleen, joka on kaiken hallinta. Kirjassa seurataan useampaa samanaikaista juonta tai ns. lankaa, jotka kohtaavat jossain vaiheessa tarinaa. Yhtäältä, keskiössä ovat Lorn Pavan ja tämän kauppakumppanidroidi I-Five, jotka toimivat salakuljettajina ja arkaluontoisen tiedon eteenpäin myyjinä. Mukana ovat myös tietysti neimodialaiset, Kauppaliiton omistajat ja Sithien kanssa tulenarassa yhteistyössä toimiva varsin eriskummallinen laji. Kuvassa näkyvät luonnollisesti Jedit ja eritoten padawan-oppilas, Darsha Assant. Kiintoisaa on myös se, miten kirjoittaja on saanut sidottua mukaan joitain hyvin tunnettuja hahmoja: tarinassa mainitaan Obi-Wan Kenobi, Yoda, mestari Windu ja mestari Jinn.

Kaikki alkaa siitä, kun yksi Kauppaliiton neimodialaisista pettää muut ja Darth Sidiousin, Sithin mustan lordin. Hän haluaa rikastua nopeasti salaisella tiedolla, joka koskee tulevaa kauppasaartoa. Asialle laitetaan Sith-oppilas ja -salamurhaaja Darth Maul, joka alkaa välittömästi jäljittää neimodialaista. Tilanne kuitenkin mutkistuu, kun kauppamies saa välitettyä tiedon eteenpäin ja Maulin tappolista pitenee. Alkaa kiivas ajojahti, josta ei puutu jännitystä, nopeutta, kiperiä tilanteita tai romantiikkaa. Jälkimmäistä on hyvin harkitusti ja se sopii hyvin. Kirjaa lukiessa tulee jatkuvasti tunne, että tällä sivulla sankarimme vetävät viimeisen hengenvetonsa, koska vastustaja on niin voimakas. Aina he kuitenkin selviytyvät ja jatkavat eteenpäin. Kirjan loppua kohden alkavat tietyt asiat vakiintua ja on mahdollista huomata tiettyjä asioita, jo pelkästään sen avulla, että tietää laajemmasta universumista jotain. Loppu on tästäkin huolimatta jokseenkin odottamaton ja voisi jopa sanoa shokeeraava.

Koska kirja on mikä on, lukemisessa tietysti auttaa, että tietää mitä muuta Tähtien sodassa on tapahtunut ennen tätä tarinaa ja tulee tapahtumaan myös tämän jälkeen. Kuten suurin osa näistä, legendoiksi määritellyistä kertomuksista, tämänkin opuksen tarkoitus on valottaa ja antaa lisäymmärrystä tiettyihin laajemman tarinan teemoihin ja yksityiskohtiin. Muutaman nimetäkseni, kyseessä voivat olla poliittinen vehkeily, Sithien historian hienoinen käsittely ja toisenlainen näkökulma hyvinä pidettyihin Jedeihin.

On vaikea sanoa, mihin kategoriaan tai genreen tämä kirja kuuluu. Yhtäältä Tähtien Sota: Darth Maul, Varjojen metsästäjä sisältää mitä selkeimmin scifin, tai tieteiskirjallisuuden, elementtejä. Toisaalta koko ns. franchise luokitellaan enemmän avaruusoopperan puolelle. Lukija voinee muodostaa oman ja tarkemman mielipiteen asiasta.

Tyypillisesti on ollut hyvä myös antaa suosituksia lukijaryhmästä tai muusta. Oma näkökantani on, että tämä on varsin mukava aloituspakkaus, jos haluaa alkaa lukea Tähtien sodan kirjoja. Se ei sukella yhtä voimakkaasti universumiin kuin jotkin myöhempiä tapahtumia käsittelevät kirjat. Samalla on kuitenkin jälleen painotettava, että ymmärryksen mukana pysymistä ja jottei koko ajan putkahda esiin mikä, miksi ja kuka kysymyksiä, on todellakin hyvä tietää jotain muutakin. Elokuvien katsomisella pääsee jo pitkälle. Toisaalta, jos sattuu pitämään tieteissanastosta, jolla ei todellakaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, voisi tämä kirja olla sopiva!

Itsenäisenä ja sitomattomana antaisin tälle kirjalle arvosanan 2/5. Tähtien sodan osana se saa minulta pisteet 4/5!

Teksti ja kuva: Kevin Svanström 

Lähteet

Franchise. Ei päiväystä. [Verkkosivu]. Massachusetts: Merriam-Webster verkkosanakirja. [Viitattu 28.1.2022]. Saatavana: https://www.merriam-webster.com/dictionary/franchise
Kinnunen, K. 2012. [Verkkoartikkeli]. Helsinki: Suomen kuvalehti. [Viitattu 28.1.2022]. Saatavana: https://suomenkuvalehti.fi/kuvien-takaa/disney-osti-lucasfilmin-seuraavasta-tahtien-sota-elokuvasta-voi-tulla-katsomiskelpoinen/

 

Einar Kárason, Miekkakäräjät

Eletään 1200-lukua. Norjassa juopotteleva ja rellestävä arvovaltaisen islantilaispäällikön poika Thordur Kakali Sighvatsson saa yllättäen kuulla, että hänen sukunsa päämiehet on tapettu sukujen välisessä taistelussa Islannissa. Palatessaan tyhmänrohkeasti takaisin kotimaahansa Thordur aloittaa käsittämättömän hullunmyllyn kierrellessään ympäri Islantia sukunsa vihollisten jahtaamana. Vanhan mahtisuvun perillisen palaaminen aiheuttaa joissakin paikallisissa ylenkatsetta, epäuskoa ja pelkoa sodan uudelleen syttymisestä, mutta osassa myös innostusta ja toivetta veritekojen kostamiseen. Mutta kuinka kauan Thordur pysyy ylipäätänsä hengissä pakomatkansa aikana?

Islantilaisen nykykirjailija Einar Kárasonin historiallinen romaani Miekkakäräjät pohjaa tarinansa islantilaissaagoihin. Monet tarinassa esiintyvistä henkilöistä ovat todellisia, mukaan lukien Thordur, hänen sukunsa jäsenet sekä hänen vihollisensa (Sæland 2004). Myös tarinan juonen yleispiirteet ja siinä esiintyvät taistelut perustuvat historiallisiin lähteisiin.

Kiinnostavaa historiallista tuntua romaanissa tuo myös siinä esiintyvien henkilöiden ajatus- ja arvomaailma, mikä voi välillä voi nykyajan ihmiselle tuntua paikoin erikoiselta.  Väkivalta, tappaminen ja ryösteleminen on kirjan kuvaamassa yhteiskunnassa yleistä, ja verikosto nähdään tavallisena tapana hyvittää tämän kaltaiset rikokset. Sen sijaan esimerkiksi usko kirkonkiroukseen tai lupauksien pitämiseen sodan aikanakin näyttää useimmilla kirjan henkilöillä olevan vahva.

Henkilöhahmojen erilainen ajatusmaailma tulee hyvin esille eräässä kirjan kohtauksessa, joka voi vaikuttaa nykyihmisestä melko absurdilta. Siinä joukko miehiä pakenee taistelun jälkeen vihollisiaan paikalliseen kirkkoon. Koska heidän vainoojansa eivät uskaltaneet tappaa miehiä kirkkoon, peläten saavansa Jumalan vihan yllensä, päättävät he piirittää kirkon ja odottaa kunnes sisällä olijoilla tuli pakottava hätä käydä tarpeilla. Osan miehistä piirittäjät armahtivat, loput kirkosta ulos astuvista he teloittivat.

Huolimatta ihmisten erilaisesta ajatusmaailmasta, monet kirjan henkilöt ovat ainakin jollakin tasolla samaistuttavia. Toisaalta kovin syvällisesti ei useimpiin henkilöhahmoihin romaanissa juuri paneudutakaan, sillä sen henkilögalleria on laaja ja moni hahmoista esiintyykin kirjassa vain lyhyen aikaa. Toki kirjan keskeiset hahmot ovat varsin mieleenpainuvia. Esimerkiksi päähenkilö Thordur, joka ei tunnu suunnittelevan tekojaan kovin pitkälle ja tuntuu selviytyvän lähinnä tuurin ja hullun rohkeuden avulla. Hänen vastustajansa Kolbeinn Nuori tuntuu taas hautovan asioita päässään liiaksikin asti.

Ottaen huomioon kirjan rankan aihepiirin, sukujen välisen verikoston, kirjan kerronta on oikeastaan yllättävän leppoisaa ja humoristista. Juonikaan ei tarinassa ole kaikista tyypillisin, niin paljon tapahtumien kulkua ohjaa tuuri ja tohelointi.

Historiallisen romaanin lisäksi kirjan voisi kaiketi laskea myös sotaromaaniksi, tosin en kyllä kutsuisi kirjassa esiintynyttä tapahtumasarjaa varsinaisesti sodaksi. Tarinassa kuvataan kyllä muutamia väkivaltaisia ja sekavia taisteluita, mutta mielestäni kertomuksen pääpaino on Thordurin ja hänen seurueensa erikoisesta matkasta läpi Islannin.

Suosittelen kyllä lukemaan teoksen, mikäli se alkoi selostukseni perusteella kiinnostamaan. Näkisin että teos on myös omiaan herättämään kiinnostuksen islantilaissaagojen lukemiseen, näin kävi ainakin itselläni.

Teksti ja kuva: Sakari Tokoi

Lähteet:

28.7.2004. Sæland, S. Hvað var Sturlungaöld? [Verkkosivu]. Vísindavefurinn. [Viitattu 30.4.2021]. Saatavana: https://www.visindavefur.is/svar.php?id=4429