Kiera Cass, Valinta

Unelmien poikamies ja Dystopia.

Kiera Cass on amerikkalainen bestseller-kirjailija, ja hänen teoksensa Valinta aloittaa samannimisen sarjan. Kirja on saanut paljon huomiota osakseen, ja siitä on tekeillä jopa Netflix-elokuva, mutta en ole huomannut samankaltaista huomiota Suomessa, tai se on ainakin minulta mennyt ohi.

Valinta vei minut mukanaan, se oli minulle nopealukuinen, ja aion lukea sarjan loputkin osat. Kirja oli mielenkiintoinen, ja vaikka mieltäisin kirjan genreksi dystopian, ainakin sarjan ensimmäinen osa oli helppoa viihdettä, jossa dystopian mahdollisuudet eivät jääneet mietityttämään. Ei tarvitse murehtia tietokoneiden valloittamaa maailmaa, ilmastokatastrofin jälkivaikutuksia tai sodan tuhoja. Toki väkivalta on taustalla läsnä, mutta se ei vielä tässä pääse turvallisten muurien läpi. Ihmiset elävät omaa elämäänsä, ja tosi-tv valtaa alaa, ihan kuten nytkin.

Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, ja omaan mieleeni tulee hieman Nälkäpeli, sillä kirjassa on luokkajako eri alueiden kesken, joissa osa elää enemmän tai vähemmän köyhyydessä, ja korkeimmalla hierarkiassa ovat itse kuninkaalliset. Mutta palatsin muurien takana on paljon niitä, jotka haluavat syrjäyttää kuninkaan.

Valinta kertoo America- tytöstä, joka laittaa hakemuksen osallistuakseen kilpailuun, jossa kruununprinssille valitaan morsian. Hakemusten joukosta valitaan joka alueelta yksi sopivan ikäinen nuori nainen, joka pääsee kilpailemaan prinssin rakkaudesta. Tytöt saavat oman huoneen palatsista, ja muodonmuutoksen ja pääsevät tapaamaan prinssin, ja siitä kilpailu alkaa. Kaikki televisioidaan koko kansalle.

Eli konsepti on kuin Unelmien poikamies, mutta sekoitettuna Nälkäpeliin.

Tämä on nuorten aikuisten kirja, josta ei draamaa puutu, sillä kilpailu prinssin huomiosta on kovaa. Tyttöjä lähetetään kotiin joka välissä ja joukko hupenee. Toki America pärjää aika hyvin, vai johtuuko se vain siitä että hän ei todellisuudessa halua prinsessaksi? Hän on kahden kesken prinssin kanssa hyvin avoin asiasta. Vai haluaako hän sittenkin prinssin itselleen kaikkien kahdenkeskisten hetkien jälkeen?

Teksti ja kuva Juulia Laitamäki 

Lähde https://www.wsoy.fi/kirja/kiera-cass/valinta/9789510464229

Wille Riekkinen, Metsä kirkkoni olla saa  (2009)

Eräkirjallisuutta syvällisemmin

”Ihmisen olennaisimpiin kysymyksiin kuuluu saada selvyys siitä, kuka minä olen, minne olen menossa ja mikä on elämän mieli ja tarkoitus. Uskon, että suhtautumisemme ja suhteemme luontoon auttaa näiden asioiden käsittelemisessä. Luonto kokonaisuudessaan kaikkine tarkoituksenmukaisuuksineen ja lainalaisuuksineen asettaa ihmisen omalle paikalleen. Se on vaativa paikka, onhan ihmisyyden vaalimisessa samalla kyse luomakunnan huolenpidosta.”

Näin pohtii piispa Wille Riekkinen kirjassaan Metsä kirkkoni olla saa. Kirja on mielenkiintoinen löytö erägenren reunamilta, mutta toisaalta aivan sen ytimestä. Kirja ei rajoitu vain tarinoihin metsästyksestä ja kalastuksesta. Luonto on eräkirjallisuudessa aina merkittävässä roolissa, näin tässäkin teoksessa. Hosiaisluoma (2016, s. 218) nostaakin genren määritelmässään yhdeksi eräkirjallisuuden keskeiseksi tehtäväksi kulttuurin ja luonnon vuoropuhelun. Se taas antaa tilaa ja mahdollisuuksia pohtia elämän suuria kysymyksiä.

Kirja on monipuolinen kattaus pieniä, novellimaisia tarinoita. Liikkeelle lähdetään muinaisista kreikkalaisista, siirrytään omaan kansanperinteeseemme ja välillä yhdistetään teemat oivallisesti hengellisyyteen. Riekkinen johdattaa lukijaansa nuoruusmuistoihin, luentomatkalle intiaanipäällikköjen pariin, peijaisiin, mutta myös perinteisille kalastus- ja metsästysreissuille. Hän nostaa esiin luonnon antimista nauttimisen laajemmin, kertoen marjastuksesta ja siinä sivussa hillasuolle eksymisestä sekä sienestyksestä ja huolesta oliko ne syödyt sienet sittenkään syötäviä. Tarinat soljuvat sujuvasti lomittuen palkitun valokuvaajan, Seppo J.J. Sirkan tunnelmallisiin otoksiin.

Petri Laukka (2022, s. 34–35) tuo artikkelissaan esiin, kuinka perinteinen eräkirjallisuus on hiipumassa. Genren huippuaika sijoittui vuosiin, jolloin maalta kaupunkeihin muuttaneet suuret ikäluokat pääsivät eräkirjan siivin takaisin juurilleen. Riekkisen tarjoamalla uudella sävyllä eräkirja voi edelleen olla rauhoittava henkireikä, nyt kiireiselle ja urbaanille cityihmiselle. Laukka pohtii, kuinka luonnon kunnioitus ja huoli ympäristöstä ovat vieraannuttaneet lukijat perinteisestä aseisiin ja pyydyksiin nojaavasta eräkirjallisuudesta. Juuri näitä moderneja teemoja Riekkinen nostaa esiin puhuen vastuullisesta luomakunnan tilanhoitajan tehtävästä ja korostaen nyky-eräilyn monipuolisuutta. Sitä voi tehdä yhtä lailla kantaen asetta tai kameraa, käyttäen uistinta tai poimuria, liikkuen jalan, suksin tai purjein.

Riekkisen kertomuksia on mielenkiintoista verrata legendaarisen eräkirjailijan, E. A. Järvisen teoksiin. Riekkinen kertoilee samaan tapaan eräilytaidoista, vanhoista erätavoista, kahvinkeitosta tervaskannosta tehdyillä tulilla. Toisaalta Järvisen (1961, s. 28, 150, 203) teoksistakin löytyy yllättävän paljon hengellisyyttä ja viittauksia luonnon vastuulliseen ja kohtuulliseen käyttöön (s. 23). Riekkisen kirjasta löytyvät kaikki elementit, joita Laukka (2022, s. 34–35) luettelee kunnon eräkirjaan kuuluvaksi, vaikkei tämä kirja ainakaan omassa kirjastossani erähyllystä löytynytkään. Yksi asia ei kuitenkaan täsmää. Laukan haastatteleman eräkirjaharrastajan mielestä kerronta saa olla vähän kirveellä veistettyä eikä lauseiden tarvitse olla kovin hienoja. Riekkinen on kuitenkin taitava sanankäyttäjä, kuten sanankäytön ammattilaiselta sopii odottaakin. Liekö tuota voi miinukseksi laskea. Riekkisellä on myös välillä hauskaa pilkettä silmäkulmassa. Tiedätkö millaiset ovat metsästysseuran kilibailut? No nehän ovat pääsiäissyömingit, joissa nautitaan lammasta.

Kirjan kantava teema on, kuinka metsä on myös rauhoittumisen paikka. Sitä kuvaa herkällä tavalla Immi Hellénin (1898) runo Paimenpoika, jonka viimeisistä säkeistä kirja on saanut nimensä.

On armas sunnuntaiaamu tää,
se mielessä muistot herättää –
nyt toiset on kirkkotiellä.
Mä etsin kirjani kontistain,
sen äitivainaalta muistoks sain –
hän on jo tallella siellä.

Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täälläi palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkoni katto on korkeella,
ja ystävä yksi on seurana,
joka muistavi paimenpoikaa.

Teksti ja kuva Johanna Pulkkinen

Lähteet

Hellén, I. (1898). Paimenpoika. https://fi.wikisource.org/wiki/Paimenpoika_(1930)

Hosiaisluoma, Y. (2016). Kirjallisuusoppi: aapisesta äänirunoon. Avain.

Järvinen, E. A. (1961). Ihmisen osa: tarinaa sodanjälkeisiltä vuosilta. WSOY.

Laukka, P. (22.10.2022). Perinteinen eräkirjallisuus häipyy hiljaa pois. Kaleva, 34–35.

Riekkinen, W. (2009). Metsä kirkkoni olla saa. Kirjapaja.

Sarah Rees Brennan, Demonin merkitsemät (2009)

 Demonin merkitsemät

Veljeksillä Nickillä ja Alanilla on pian muutto edessä, kun demonikorpit hyökkäävät ikkunoiden lävitse. Koulusta tuttu Jamie tarvitsee apua, koska demonit ovat merkinneet hänet ja merkki on edennyt jo kolmanteen vaiheeseen. Alan on valmis auttamaan ihastuksestaan Jamien siskoon Maen. Nelikko lähtee etsimään apua demoneja kuhisevassa Lontoossa. Veljesten luottamus rakoilee matkan edetessä. Vanha vihollinen näyttää palanneen.

Jos tv-sarja Supernatural on tuttu, niin kirjassa on samaa fiilistä. Kaksi veljestä, jotka metsästävät demoneita ja muita hirviöitä, eivätkä piittaa kuin toistensa hengistä ja selviytymisestä. Kummastakin löytyy perheongelmia, vanhempi kuollut, hukassa, tai vihaa toista lasta. Myös Alanin ja Nickin veljessuhde muistuttaa Deanin ja Samin veljessuhdetta. Hahmoissa on myös samankaltaisuuksia.

Kirja sopii fantasiagenreen, koska kirjassa nousee esille sankarihahmo, tässä tapauksessa veljekset. Usein joku tarvitsee sankarin apua ja demonin merkitsemissä sitä osuutta hoitavat Jamie ja Mae. Sankarit lähtevät seikkailuun, jonka tavoitteella on myös hieman kiire. Teos sisältää yliluonnollisia olentoja, kuten noitia ja demoneja mutta on enemmän synkkää fantasiaa, yliluonnollisten piirteiden vuoksi. Taikaesineen osuutta tarinassa hoitaa suojelutalismaani. Vahvat fantasiafiilikset antavat myös vanhan vihollisen kauan haudottu paluu ja kosto.

Teksti ja kuva Marianne Haapasalmi

Lähteet:

Eepos finna. (i.a). Demonin merkitsemät. https://eepos.finna.fi/Record/eepos.332674?sid=2913460723

Risingshadow. (22.4.2016). Demonin merkitsemät. https://www.risingshadow.fi/library/book/5513-demonin-merkitsemat

Goodreads. (i.a). The Demon’s Lexicon. https://www.goodreads.com/book/show/1829655.The_Demon_s_Lexicon

Risingshadow. (i.a). Synkkä fantasia. https://www.risingshadow.fi/library/genre/dark_fantasy

Goodreads. (i.a). Dark Fantasy. https://www.goodreads.com/genres/dark-fantasy

Finlandia kirja. (i.a). Sarah Reed Brennan : Demonin merkitsemät. https://www.finlandiakirja.fi/fi/sarah-rees-brennan-demonin-merkitsemat-018e7a

 Liliana Lento Dionnen tytöt (2016)

                                            

Keijuja, sisällissota ja kielletty rakkaus

”—Stella kuunteli raskain sydämin uutisia keijujen ja ihmisten välisen sisällissodan syttymisestä Delobriandissa. Keijujen vastarintaliike oli murhannut fretsien johtohahmona toimineen ministerin, ja fretsit olivat tästä suivaantuneena julistaneet sodan.”

Huolimatta tarinan synkistä teemoista, joihin kuuluu mm. rasismia ja syrjintää, on Liliana Lennon Dionnen tytöt (2016) yllättävän kevyt lukukokemus. Se on fantasian ja chick litin yhdistävä romaani, jonka tapahtumapaikkana on maailma, missä ihmiset, keijut ja menninkäiset asuvat yhdessä, mutta eivät sopusoinnussa. Vaikka ihmiset ja keijut tulevat toimeen menninkäisten kanssa, ovat ihmisten ja keijujen välit kireät. Tapahtumien keskiössä on keksitty maa nimeltään Fretannia.

Tapahtumat alkavat Stella-nimisen ihmisen muuttaessa keijuvaltaiseen Dionneen työn perässä. Siellä hän pian rakastuu keijuun nimeltään Adelina ja he aloittavat seurustelun. Sillä välin ihmisten ennakkoluulot keijuja kohtaan lisääntyvät, etenkin Fretannian pääkaupungissa, Delobriandissa. Nopeasti tilanne eskaloituu sisällissodaksi.

Fantasian genreä kuvaillaan eräänlaiseksi pakokeinoksi todellisuudesta (Tieteen termipankki, 2023), mutta Dionnen tytöt tarjoaa tällaista vain osittain. Fretannia ja sitä ympäröivät maat ovat kuin vaihtoehtoinen todellisuus nykymaailmalle. Samalla tavoin siellä on kirjakauppoja, verotoimistoja, poliittisia puolueita ja jopa suomalaistyylinen kahvittelu- ja juontikulttuuri. Keijujen ja menninkäisten olemassaolon lisäksi esiintyy kirjassa yllättävän vähän muita fantasian elementtejä. Sen pienempiä tuntomerkkejä ovat esimerkiksi maagiset, väriä vaihtavat lumpeenkukat ja (vähän avatut) tulevaisuudennäyt. Fretannian maailman isoimpia eroja meidän nyky-yhteiskuntaamme on vain se, että osalla väestöstä on siivet.

Ulkomaalaista chick litia kuvaa usein asuminen suurkaupungissa, luksuselämä, shoppailu ja juhliminen (Gustafsson, 2016). Suomalaisen chick litin tavoin Dionnen tytöt-romaaniin tosin kuuluu enemmän arkipäiväisyyttä, kuten työhuolia, ihmissuhdeongelmia ja kahvittelua ystävien kanssa (Aphalo, 2019). Suomalaisessa chick litissä saattaa myös taustalla häämöttää synkempi teema, joka tässä kyseisessä teoksessa on keijujen ja ihmisten välinen konflikti, mikä aiheuttaa usealle hahmolle esimerkiksi huolta heidän elinkeinonsa säilymisestä. Chick litille tyypillisesti ei Dionnen tytöt kuitenkaan ole yhtä raskas, kuin miltä se kuulostaa ja siinä on säilytetty ”kepeän humoristinen” sävy.

Fretanniassa ovat keijuihin kohdistuneet ennakkoluulot kasvaneet jo ennen sotaa, mikä on johtanut mm. siihen, että ihmisesimiehet ovat alkaneet maksaa keijuille vähemmän palkkaa, keksien sille erinäisiä syitä. Sodan syttymisen jälkeen Stella taas kohtaa työpaikallaan syrjintää, sillä hän on paikan ainoa ihminen. Ikävää käytöstä on siis selkeästi nähtävissä sekä ihmisten että keijujen puolella, vaikka ihmiset ovat kuitenkin isoimpia alistajia. Fretanniassa syntyy luonnollisesti myös paheksuntaa keiju-ihmispareja kohtaan. Tämän vuoksi kirjassa esiintyy jatkuvana teemana ”kielletty rakkaus”, mikä luo ristiriitoja monien keiju-ihmisparien välille. Tällä tavoin Dionnen tytöt kiinnostavasti nostaa fantasian keinoin esille myös todelliseen maailmaan kuuluvia ongelmia, kuten rasismi tai työpaikkakiusaaminen.

Romaanissa on myös havaittavissa LGBTQ-teemaa, sillä tarina seuraa erityisesti Stellan ja Adelinan suhdetta. Samanaikaisesti sitä ei korosteta, että he ovat naispari, ja ilmeisesti homofobiaa ei Fretannian maailmassa ole lainkaan. Tämä voi tehdä tarinasta virkistävän lukukokemuksen, koska homoseksuaalisuudesta ei tehdä Stellan ja Adelinan keskeisimpiä luonteenpiirteitä.

Dionnen tytöt-romaanista löytyy myös puutteita, kuten dialogin teennäisyys ja henkilöiden kanssakäymisten epärealistisuus. Ihmissuhteet saattavat edetä luonnottoman nopeasti tai hahmot avautuvat toisilleen henkilökohtaisista asioista ensitapaamisella. Yleisesti tekstistä huomaa, että kirjoittamisessa on vielä parannettavaa. Toisaalta tällaiset yksityiskohdat on helpompi antaa anteeksi, ottaen huomioon, että kyseessä on kirjailijan esikoisteos.

Kokonaisuudessaan Dionnen tytöt on kuitenkin kiinnostava lukukokemus. Se pakottaa esimerkiksi pohtimaan, miten me yhteiskunnassamme kohtelisimme mytologisia olentoja, vaikka ajatus on täysin hypoteettinen. Romaanissa keijuja kadehditaan ja syrjitään, ja sisällissodan aikana viedään sotavangiksi. Sotavankina keijuilta jopa katkaistaan siivet, tosin tämän teon vakavuutta lievennetään sillä, että heidän siipensä kasvavat takaisin ajan myötä. Kirjan luettua jää kuitenkin tunne, että meidän todellisuudessamme keijujen kohtelu olisi entistä brutaalimpaa. Näin on vaikea olla ajattelematta, kun ihmiskunnan historiassa pelkästään erivärisiä ihmisiä on orjuutettu. Miten siis kohtelisimme henkilöitä, jotka eivät ole edes ihmisiä, olivat he kuinka inhimillisiä tahansa?

Teksti ja kuva Marttaleena Suvanto

Lähteet

Aphalo, R. (4.9.2019). Chick lit syntyy kirjoittamisen ilosta. Lumooja. https://lumooja.fi/2019/09/04/artikkeli-chick-lit-syntyy-kirjoittamisen-ilosta/

Gustafsson, Mia. (31.3.2016). Kotimainen chick lit -kirjallisuus on jo salonkikelpoista – bimbo-leima on kadonnut. Yle. https://yle.fi/a/3-8778842

Tieteen termipankki (20.2.2023). Fantasiakirjallisuus. 
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:fantasiakirjallisuus

 

Heikki Luoma: Palkkasoturi (1994)

Ihanan lomasaaren sotaisa menneisyys

Oletko joskus lomaillut Kyproksella, tuolla rakkaudenjumalatar Afroditeen syntymäsaarella? Muistatko, että 1960-luvulla siellä ei lomailtu, vaan suomalaiset olivat siellä turvaamassa rauhaa sisällissodan jälkeen. Sinne oli päätynyt myös kirjailija Heikki Luoma, joka on käyttänyt omia kokemuksiaan Palkkasoturin raaka-aineena.

Tässä sotaromaanissa ei varsinaisesti sodita, vaikka päähenkilöinä ovatkin Suomen armeijan koulutuksen saaneet rauhanturvaajat. Luoma (1994, s.16) sanoo heitä talvi- ja jatkosodan maineikkaiden sankareiden pojiksi ja pikkuveljiksi. Lindforsin ja Jegorowin (2021) mukaan Suomi piti YK:n pyyntöä liittyä rauhanturvaajiin luottamuslauseena maatamme kohtaan. 1960-luvun nuoret miehet olivat sodan käyneen sukupolven lapsia ja varmaan halukkaita näyttämään, että heistä on samaan kuin isistäänkin.

Luoma kuvaa kreikkalais- ja turkkilaiskaartien räjähdysherkkiä konfliktitilanteita Green Linen vartiointipisteillä. Samalla hän kuvittaa sodan mielettömän surmaamisen ja hävityksen. Tarinaa riittää myös rauhanturvaajien kapakkareissuista ja naisseikkailuista.

Kaiken tuon alta Luoma kuitenkin kaivaa esiin sen, mitä miesten päässä oikeasti liikkuu. Tarkastelun alla ovat esimiesten tavat kohdella alaisiaan: toiset saavat miehistä irti sen parhaimman ja toiset vain hälläväliä-asenteen. Sijansa saavat myös miesten väliset tilanteet, joissa punnitaan, onko tarpeen puuttua toisen älyttömään tekemiseen – voinko auttaa vai annanko olla?

Luoma osaa tarkasti kuvata henkilöidensä mielenliikkeitä ja tulkita heidän ajatuksiaan. Hän avaa miesten taustat ja motiivit rauhanturvaajaksi lähtemiselle. Näin lukija voi seurata heidän kehittymistään komennuksen aikana.

Luutnantti Talvio on rakastunut majurin tyttäreen ja päättää ansaita tyttären käden sekä appiukon arvostuksen palvelemalla Kyproksella. Talvio on alussa kirkasotsainen ja hieman kimeä-ääninen Suomi-soturi, jolle miehet nopeasti antavat liikanimen, Neiti-Talvio. Komennuksen edetessä selviää, ansaitseeko Talvio miesten arvostuksen ja unohtuuko liikanimi. 

Jääkäri Seunalaa seuraa mustasukkaisuus ja riittämättömyyden tunne avioliitossa. Hän oli uhmapäissään lähtenyt rauhanturvajoukkoihin, kun vaimo halusi palata äitiysloman jälkeen takaisin samaan työpaikkaan entisen heilansa kanssa. Vaimon kirjeistä huokuu lähestyvä avioero. Seunalan stressitila nousee sellaisiin mittoihin, että se uhkaa jo palvelustovereidenkin turvallisuutta. Äärimmäiseen tilanteeseen joutuessaan on Seunalan tehtävä oma ratkaisunsa. 

Rauhanturvaajien vapaa-ajalle ei juuri ole tarjolla muuta kuin viinaa ja naisia – yhdistelmä, josta useimmiten syntyy ongelmia. Jääkäri Eero Koivula on rauhallinen mies, myös humalassa, mutta kerran hänelläkin keittää yli. Kapakan naiseuralaiset ovat ostattaneet itselleen koko illan kalliita juomia, jotka osoittautuvat teeksi. Syntyy tappelu ja sotapoliisit kutsutaan paikalle Koivulaa rauhoittamaan. Kohtaus lienee saanut innoituksensa tapauksesta, jossa suomalaisjääkärit rikkoivat suutuspäissään riehuessaan paikallisten ravintoloiden kalusteita (Lehtimaja, 2008).

Luoma taitaa myös miesten välisen sanailun huumorin, jopa sarkasmin, kuten tässä tilanteessa, jossa päsmäröivä majuri Vakkuri saapuu jääkärimessiin. Eero istuu terassin kaiteella järjestysmiehen nauha käsivarressaan olutta juoden. Vakkuri käy komentelemassa miehiä messissä ja ulos tullessaan ärsyyntyy lisää Eeron istuskelusta.

-  Eikö järjestysmiehen kuuluisi olla valvomassa järjestystä?

-  Parempi järjestys siellä on kuin täällä, Eero vastaa.

-  Sitä paitsi te juotte olutta nauha käsivarressa.

-  Joo, ei se ole nauhan kanssa sen vaikeampaa.

Palkkasoturin päähenkilö Eero Koivula on lähtenyt matkaan, koska tuntui, että kotoa on lähdettävä.

Epämääräisesti hän oli tuntenut, että kaikki pehmeys oli painettava johonkin sielun syvyyksiin sillä hetkellä, kun kotikylä jäisi taakse. Siitä alkaen hän olisi ennen kaikkia sotilas, palkkasoturi. Valmis tekemään mitä käskettiin, mutta myös valmis hyväksymään kaiken mitä se toisi tullessaan.

 

Rauhanturvajoukoissa Eero oppii jotain elämästä ja myös itsestään. Hänestä kuoriutuu tuntemattoman sotilaan Koskela ripauksella James Bondin röyhkeyttä. 

Joskus Eero tosin mietiskelee Anria. Jos haluat tietää, kuka on Anri ja miten hän vaikutti Eeron elämään, kannattaa lukea myös Heikki Luoman Valtatie 13. Se kertoo 19-vuotiaasta Eerosta, joka pääsee valtion työttömyystöihin rakentamaan kotikunnan ohi tehtävää valtatietä.

 

Teksti ja kuva: Katariina Pirttiniemi

 

LÄHTEET

Lehtimaja, L. (2008). Lauri Lehtimaja: Kun rauhanturvaajille katettiin leivätön pöytä…Kyproksen kapakkamellakasta 40 vuotta. Lakimiesuutiset 63(8). https://juristiuutiset.fi/lauri-lehtimaja-kun-rauhanturvaajille-katettiin-leivtn-pyt-kyproksen-kapakkamellakasta-40-vuotta/

Lindfors, J., & Jegorow, S. (23.4.2021). YK-miehet lähtivät Kyprokseen vahtimaan rauhaa ja näkemään maailmaa. YLE. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/yk-miehet-lahtivat-kyprokseen-vahtimaan-rauhaa-ja-nakemaan-maailmaa

Luoma, H. (1994). Palkkasoturi. Wsoy.

Luoma, H (1990). Valtatie 13. Wsoy.