"När jag böjer mig ner kan min hand känna värmen i kullerstenarna längs de gator där du en gång gick."
Kjell Westön Där vi en gång gått (suom. Missä kuljimme kerran) sijoittuu 20-luvun Helsinkiin ja lähiympäristöön. Saamme seurata pääasiallisesti Allu Kajanderin, Eccu Widingin, Lucie Liliehjelmin ja Cedi Liliehjelmin elämiä aina vuoteen 1939.
Helsinki on muuttuva kaupunki, ensimmäinen maailmansota on ohi ja Suomi on itsenäistynyt, mutta elämä on kuitenkin vielä epävarmaa. Ihmisiä rajoittavat luokkaerot, sosiaaliset esteet ja poliittiset ristiriidat. Kirjan henkilöt ovat kuitenkin tavalla tai toisella yhteyksissä toisiinsa, ja yhteydet selkenevät kirjan edetessä.
Westö onkin onnistunut luomaan erittäin yksityiskohtaisen kuvan Helsingistä ja siellä asuvien ihmisten elämistä. Kirja on jaettu seitsemään osaan, ensimmäisessä lukija saa esittelyn henkilöiden historiasta, ja muut osat ovatkin sitten suurimmaksi osaksi jaettu eri vuosien perusteella, joissa lukija pääsee paremmin tutustumaan henkilöiden elämänkulkuun.
Kirja sisältää paljon historiaa ja maantietoa joista paljasjalkainen stadilainen saattaisi nauttia. Henkilöiden välillä käyty keskustelu tapahtuu monesti murteella ja henkilöiden henkilökohtaiset ajatukset saattavat olla esimerkiksi ranskaksi. Tämä tuo kuitenkin vain mielenkiintoista vaihtelua ja persoonallisuutta tarinaan. Erityisen hyvin kirja tuo kuitenkin esille vanhanajan tunnelmaa ja tunnetta siitä, minkälaista elämä siihen aikaan saattoi olla ja miten ihmiset ajattelivat. Kävellessäni Helsingin katuja tänä päivänä saatan hyvin kuvitella minkälaista se oli lähes vuosisata sitten.
Olen samaa mieltä, että Westö on onnistunut romaanissa luomaan kiinnostavan kuvan vuosisadan (1990-luku) alun Helsingistä ja toisaalta myös kaikista kirjan päähenkilöistä. Westöllä on oma, vahva kertojan äänensä, ja sen voi tavoittaa myös suomennoksista.
VastaaPoista