Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014)

Pajtim Statovcin esikoisromaani on mieleenpainuva kertomus äidin ja pojan sopeutumisesta vieraaseen kulttuuriin. Kirjassa on kaksi päähenkilöä äiti, Emine, ja poika, Bekim, jotka ovat muuttaneet perheensä mukana Kosovon sodan jaloista rauhalliseen Suomeen. Kirjan edetessä selviää, että sekä Bekimillä, että hänen äidillään on eri syistä vaikeata elää Suomessa, ja miten suomalaisten asenteissa vaanivat ennakkoluulot ennestään vaikeuttavat Suomeen aloilleen asettumista. Tarina etenee luvuittain hyppien äidin kertomuksesta pojan kertomukseen, mutta ollen silti onnistuneen yhtenäinen kokonaisuus.

Bekimin tarina kulkee pitkälti nykyhetkessä aina välillä poiketen kertomaan mennyttä baarista löytyneelle uteliaalle ja itsetietoiselle kissalle tai asunnon vallanneelle kuningasboalle. Kirjan edetessä lukija vähitellen huomaa, että siinä missä kissa ei ole pelkästään kissa, on käärmeelläkin oma sivumerkityksensä. Statovci ei missään vaiheessa suoranaisesti avaa Bekimin tarinassa käyttämiä vertauskuvia, vaan antaa lukijalle vapauden tehdä omat tulkintansa käärmeen ja kissan luomista mielikuvista. Statovci on ymmärtänyt, että lukijan tulkinnat muovautuvat tarinan edetessä ja merkitysten hitaasti avautuessa on lukijan helppo omin ehdoin samaistua ja ymmärtää kirjan henkilöitä yhä syvemmin.

Eminen tarina puolestaan alkaa menneisyydestä, ja kuljettaa lukijan läpi Jugoslaviassa vietettyjen nuoruusvuosien, tuntemattoman miehen kanssa naimisiin menon, perheen perustamisen ja lopulta mutkien kautta Suomeen päätymisen ja uuteen maahan sopeutumisen. Siinä missä Bekimin tarina on kirjassa ehdottomasti pääroolissa, on Eminen tarina kumminkin yhtälailla oleellisessa osassa. Eminen tarina auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin sekä oman maansa taakse jättänyttä äitiä, että poikaa joka ei koe täysin kuuluvansa minnekään.

Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia on mielestäni loppuun asti ajateltu, kauniiksi hiottu ja tarinallaan niin toisten suvaitsemiseen, kuin itsensä hyväksymiseen rohkaiseva teos. Kirja on omalla tavallaan yhteiskunnallisesti kantaaottava, harvoin kuullun maahanmuuttajan näkökulman esille tuova ja todellinen, toisaalta vertauskuvillaan ja avoimuudellaan luottamuksellinen ja unenomainen tarina tavallisista ihmisistä.