Tuulia Matilainen, Hullu koira (Haamu Kustannus, 2015)

139 sivua 

Hullu koira kertoo hengistä, ihmisistä, jotka joskus olivat. Henget ovat takertuneet kuolemansa jälkeen tähän maailmaan syystä tai toisesta, kykenemättöminä siirtymään eteenpäin. Henki ottaa hahmokseen usein oman ihmiskehonsa heijastuman, joskus eläimen. Kertojana on Lena, henkien taluttaja. Taluttaja kutsutaan viestimään hengen kanssa, houkuttelemaan henki kulkemaan ovesta kuolleiden maailmaan. Taluttajalle jokainen kohtaaminen hengen kanssa on omalla tavallaan raskas – tärkeintä on, ettei päästä henkeä liian lähelle omaansa. Tämä on virhe, johon Lena erehtyy.

”Henget pitää poistaa myös mielestään, kun heidät hyvästelee ja saattelee pois. Ihmisen tarinaa ei voi unohtaa vaikka haluaisi, mutta heidän nimensä pitää unohtaa. Nimi on kutsu. Jos nimen pitää mielessään, henki saattaa sittenkin jäädä johonkin välitilaan, ripustautua taluttajaan ja hiipiä takaisin.

Koskaan henkeä ei saa laskea kulkemaan omaan mieleen: Jos henki pääsee mielen huoneisiin, se asettuu taloksi. Kerran asetuttuaan se vie yhä enemmän tilaa, kunnes se asuu siellä pysyvästi. Elävään mieleen juurtunut kuollut tappaa taluttajansa hitaasti sisältä käsin.”

Tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja Viroon. Pääosin tarinaa seurataan nykyhetkessä, mutta henkien kautta raotetaan myös Viron historiaa. Majatalo Sibula Villan henki teoksessa perustuu apteekkari Rudolf Matsiniin. Matsin vangittiin vuonna 1941 ja kuljetettiin Leningradin kautta Siperiaan ammuttavaksi.

Hullu koira on psykologinen, nopealukuinen pienoisromaani. Henkimaailman teemasta huolimatta se ei lukeudu kauhuun tai ole lainkaan pelottava lukukokemus. Henkien tarinat ja kohtalot toki ovat karuja ja voivat vetää surumieliseksi, mutta tässä tarinassa kyse on ennemminkin henkien saattamisesta lepoon, rauhaan. Yliluonnollisuuden vivahde tarinassa on hienovarainen ja Matilaisen teksti on miellyttävää lukea. Hullu koira on myös kertomus epätavallisesta rakkaudesta: elävän rakkaus kuolleeseen henkeen.

”Henki on ilmaantunut koirana. Se on epätavallista. Tunnen oloni hiukan epävarmaksi ja levottomaksi, sillä en ole koskaan aiemmin kohda.nnut eläimen hahmoon asettunutta henkeä, vaikka olen niistä kuullut. Tapaamani henget ovat aina olleet ihmisen muodossa. Ihminen tämä Sibula Villankin henki on ollut, mutta jos se haluaa ilmaantua koirana, se kokee hahmon jollain tapaa omakseen.”

Teksti ja kuva Mirka Nevalainen

Lähteet

Kirjasampo. (i.a.). Hullu koira. https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_4185948?language=fi

Matilainen, T. (2015). Hullu koira. Haamu Kustannus.

Peltoniemi, M. (11.11.2015). Vanhan apteekin henki synnytti Hullun koiran. Akaan Seutu. https://akaanseutu.fi/2015/11/11/vanhan-apteekin-henki-synnytti-hullun-koiran/