22. toukokuuta 2015

Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)

Sofi Oksasen Puhdistus kertoo virolaisen Aliide Truun elämästä. Hänen pihaansa ilmestyvä nuori nainen, Zara, herättää synkkiä muistoja menneisyydestä. Puhdistus oli alunperin näytelmä, mutta suuren suosion saatuaan siitä tehtiin myös romaani.

Aliide ja Zara kohtaavat vuonna 1992, itsenäisessä Virossa. Aliiden arkea häiritsee aluksi vain kärpänen, mutta löydettyään pihalta mytyn, joka osoittautuu nuoreksi naiseksi, häiriintyy arki pahemmin. Zara kertoo paenneensa väkivaltaista miestään ja alkaa yksinäisen vanhuksen ja nuoren venäläis-virolaisen tytön kohtaaminen.

Kirja liikkuu ajasta ja kertojasta toiseen. Milloin käydään läpi Aliiden nuoruutta itsenäisessä Virossa, milloin miehitetyssä, milloin Zaran onnetonta elämää ennen pakoaan. Vähitellen paljastuvat asiat ja tapahtumat pitävät jännitystä yllä. Punaisena lankana on kahden erilaisen, eri tavalla kärsineen naisen kohtaaminen. Heräävät muistelot siirtävät lukijan ajassa taaksepäin, joskus onnellisimpiin aikoihin, joskus surullisempiin. Mielestäni kirjoitustyyli on erittäin mielenkiintoinen ja piti jännitystä yllä.

Eräs teemoista on naisten kokema alistaminen ja väkivalta. Lukeminen oli sopivasti ärsyttävää sekä herätti ajatuksia. Joitain lukijoita liiallinen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pahoinpitely voi ahdistaa liikaa, estäen lukemisen, mutta mielestäni kirjassa sitä käytettiin hyvin tehokeinona. Välillä lukeminen tuntui oikeasti pahalta. Kuvaus on erittäin uskottavaa.

En ole itse kaunokirjallisuuden suurkuluttaja, mutta Puhdistus oli mielestäni erittäin jännittävä lukukokemus. Se oli myös eräs näkemys historiallisista tapahtumista, kuvattuna ruohonjuuritasolla, ihmisten kokemuksina. Todella jännittävä ja sopivasti ärsyttävä kirja, jonka olisin voinut lukea jo kauan sitten.

JJ

18. toukokuuta 2015

Kjell Westö: Där vi en gång gått (2006)

"När jag böjer mig ner kan min hand känna värmen i kullerstenarna längs de gator där du en gång gick."

Kjell Westön Där vi en gång gått (suom. Missä kuljimme kerran) sijoittuu 20-luvun Helsinkiin ja lähiympäristöön. Saamme seurata pääasiallisesti Allu Kajanderin, Eccu Widingin, Lucie Liliehjelmin ja Cedi Liliehjelmin elämiä aina vuoteen 1939.

Helsinki on muuttuva kaupunki, ensimmäinen maailmansota on ohi ja Suomi on itsenäistynyt, mutta elämä on kuitenkin vielä epävarmaa. Ihmisiä rajoittavat luokkaerotsosiaaliset esteet ja poliittiset ristiriidatKirjan henkilöt ovat kuitenkin tavalla tai toisella yhteyksissä toisiinsa, ja yhteydet selkenevät kirjan edetessä.

Westö onkin onnistunut luomaan erittäin yksityiskohtaisen kuvan Helsingistä ja siellä asuvien ihmisten elämistä. Kirja on jaettu seitsemään osaan, ensimmäisessä lukija saa esittelyn henkilöiden historiasta, ja muut osat ovatkin sitten suurimmaksi osaksi jaettu eri vuosien perusteella, joissa lukija pääsee paremmin tutustumaan henkilöiden elämänkulkuun.

Kirja sisältää paljon historiaa ja maantietoa joista paljasjalkainen stadilainen saattaisi nauttia. Henkilöiden välillä käyty keskustelu tapahtuu monesti murteella ja henkilöiden henkilökohtaiset ajatukset saattavat olla esimerkiksi ranskaksi. Tämä tuo kuitenkin vain mielenkiintoista vaihtelua ja persoonallisuutta tarinaan. Erityisen hyvin kirja tuo kuitenkin esille vanhanajan tunnelmaa ja tunnetta siitä, minkälaista elämä siihen aikaan saattoi olla ja miten ihmiset ajattelivat. Kävellessäni Helsingin katuja tänä päivänä saatan hyvin kuvitella minkälaista se oli lähes vuosisata sitten.

10. toukokuuta 2015

Tuija Lehtinen - Morsiuskamari



"Mitä tarkemmin olin päässyt perille ihmisten välisistä suhteista, sitä vakuuttuneempi olin, että kadun asukkaat olivat kuin pelikorttien hullunkurisista perheistä. Minulla ei ollut aikomustakaan solahtaa joukkoon."
 
Näin kirjan päähenkilö Neela Naakka luonnehtii Nappikaupan kadulla asuvia ihmisiä. Neela on nuori, itsenäinen nainen, joka vastikään muutti takaisin kotikaupunkiinsa. Vuokra-asunnon hän sai suutarintalon yläkerrasta, joka tunnetaan kadulla nimeltään Morsiuskamari. Kaikki kolme huoneistossa aikaisemmin asunutta neitoa ovat löytäneet itselleen miehen ja niinpä Neelankin ympärillä alkaa pyöriä useita varsin erikoisilla nimillä varusteltuja sulhasehdokkaita. Näitä seikkailuja seurataankin sitten yleisen tietotoimiston, Nappikauppa-nimisen kahvilan, juorupeilin välityksellä.
 
Neela Naakan tarina pysyy visusti nykyhetkessä ja pääsemme katsomaan hänen elämäänsä vilkkaalla Nappikaupan kadulla. Hänen elämässään saattaa pyöriä monia miehiä, mutta he eivät ole hänen elämänsä tärkein asia. Sosiaalisesti aktiivinen Neela pyrähtelee milloin teatterissa, milloin kahvilla Nappikaupan kadulla kuuntelemassa kahvilan omistajan Ebban selvityksiä kadun tapahtumista. Jännitystä ilmaan tuo äkillinen kuolemaan johtava yliajo, joka koskettaa kaikkia kadun asukkaita tavalla tai toisella.
 
Kirja on julkaistu vuonna 2013 ja sijoittuu hyvin aikansa romanttisten romaanien joukkoon. Itsenäinen Neela on modernien rakkausromaanien yleinen päähenkilötyyppi ja genrelle tyypillistä on myös se, että päähenkilöllä on monia potentiaalisia miesehdokkaita. Neela on yritteliäs, haaveilee oman yrityksen perustamisesta ja hänelle seurustelukumppani on vain yksi elämää täydentävistä tekijöistä. Jännitystä tämäntyyppisiin kirjoihin yleensä luodaan kuolemantapauksella ja niin tapahtui nytkin.
 
Tuija Lehtinen on hyvin suosittu suomalainen aikuisten- ja nuortenkirjojen kirjailija, eikä hän petä nytkään. Kirja oli mukava ja helppolukuinen, sopiva viikonloppukirja kun haluaa vain rentoutua tee- tai kahvikupillisen ääressä. Hahmojen kuvaukset olivat hullunkurisesti aivan nappiin osuvia ja löytyypä kirjasta varma keino miesten viekoittelemiseksi, ainakin jos grillillä työskentelevää naista on uskominen!
 
Morsiuskamari oli mukavaa "hömppälukemista" vakavampien kirjojen jälkeen. Olen aikaisemmin lukenut joitakin Tuija Lehtisen nuortenromaaneja ja pidin niistä paljon. Morsiuskamari ei siinä mielessä tuottanut pettymystä, sillä kirjassa oli mukana paljon huumoria - erityisesti hahmojen ja tapahtumien kuvauksissa - ja Neela päähenkilönä oli mukava poikkeus tietyiltä elämänkatsomusten alueilta verrattuna toisien, saman genren kirjojen päähenkilöihin. Tapahtumien loppuratkaisun arvoituksena pysyminen kirjan loppupuolelle saakka oli myös iloinen yllätys.


- Hanna I.