Liliana Lento Dionnen tytöt (2016)

                                            

Keijuja, sisällissota ja kielletty rakkaus

”—Stella kuunteli raskain sydämin uutisia keijujen ja ihmisten välisen sisällissodan syttymisestä Delobriandissa. Keijujen vastarintaliike oli murhannut fretsien johtohahmona toimineen ministerin, ja fretsit olivat tästä suivaantuneena julistaneet sodan.”

Huolimatta tarinan synkistä teemoista, joihin kuuluu mm. rasismia ja syrjintää, on Liliana Lennon Dionnen tytöt (2016) yllättävän kevyt lukukokemus. Se on fantasian ja chick litin yhdistävä romaani, jonka tapahtumapaikkana on maailma, missä ihmiset, keijut ja menninkäiset asuvat yhdessä, mutta eivät sopusoinnussa. Vaikka ihmiset ja keijut tulevat toimeen menninkäisten kanssa, ovat ihmisten ja keijujen välit kireät. Tapahtumien keskiössä on keksitty maa nimeltään Fretannia.

Tapahtumat alkavat Stella-nimisen ihmisen muuttaessa keijuvaltaiseen Dionneen työn perässä. Siellä hän pian rakastuu keijuun nimeltään Adelina ja he aloittavat seurustelun. Sillä välin ihmisten ennakkoluulot keijuja kohtaan lisääntyvät, etenkin Fretannian pääkaupungissa, Delobriandissa. Nopeasti tilanne eskaloituu sisällissodaksi.

Fantasian genreä kuvaillaan eräänlaiseksi pakokeinoksi todellisuudesta (Tieteen termipankki, 2023), mutta Dionnen tytöt tarjoaa tällaista vain osittain. Fretannia ja sitä ympäröivät maat ovat kuin vaihtoehtoinen todellisuus nykymaailmalle. Samalla tavoin siellä on kirjakauppoja, verotoimistoja, poliittisia puolueita ja jopa suomalaistyylinen kahvittelu- ja juontikulttuuri. Keijujen ja menninkäisten olemassaolon lisäksi esiintyy kirjassa yllättävän vähän muita fantasian elementtejä. Sen pienempiä tuntomerkkejä ovat esimerkiksi maagiset, väriä vaihtavat lumpeenkukat ja (vähän avatut) tulevaisuudennäyt. Fretannian maailman isoimpia eroja meidän nyky-yhteiskuntaamme on vain se, että osalla väestöstä on siivet.

Ulkomaalaista chick litia kuvaa usein asuminen suurkaupungissa, luksuselämä, shoppailu ja juhliminen (Gustafsson, 2016). Suomalaisen chick litin tavoin Dionnen tytöt-romaaniin tosin kuuluu enemmän arkipäiväisyyttä, kuten työhuolia, ihmissuhdeongelmia ja kahvittelua ystävien kanssa (Aphalo, 2019). Suomalaisessa chick litissä saattaa myös taustalla häämöttää synkempi teema, joka tässä kyseisessä teoksessa on keijujen ja ihmisten välinen konflikti, mikä aiheuttaa usealle hahmolle esimerkiksi huolta heidän elinkeinonsa säilymisestä. Chick litille tyypillisesti ei Dionnen tytöt kuitenkaan ole yhtä raskas, kuin miltä se kuulostaa ja siinä on säilytetty ”kepeän humoristinen” sävy.

Fretanniassa ovat keijuihin kohdistuneet ennakkoluulot kasvaneet jo ennen sotaa, mikä on johtanut mm. siihen, että ihmisesimiehet ovat alkaneet maksaa keijuille vähemmän palkkaa, keksien sille erinäisiä syitä. Sodan syttymisen jälkeen Stella taas kohtaa työpaikallaan syrjintää, sillä hän on paikan ainoa ihminen. Ikävää käytöstä on siis selkeästi nähtävissä sekä ihmisten että keijujen puolella, vaikka ihmiset ovat kuitenkin isoimpia alistajia. Fretanniassa syntyy luonnollisesti myös paheksuntaa keiju-ihmispareja kohtaan. Tämän vuoksi kirjassa esiintyy jatkuvana teemana ”kielletty rakkaus”, mikä luo ristiriitoja monien keiju-ihmisparien välille. Tällä tavoin Dionnen tytöt kiinnostavasti nostaa fantasian keinoin esille myös todelliseen maailmaan kuuluvia ongelmia, kuten rasismi tai työpaikkakiusaaminen.

Romaanissa on myös havaittavissa LGBTQ-teemaa, sillä tarina seuraa erityisesti Stellan ja Adelinan suhdetta. Samanaikaisesti sitä ei korosteta, että he ovat naispari, ja ilmeisesti homofobiaa ei Fretannian maailmassa ole lainkaan. Tämä voi tehdä tarinasta virkistävän lukukokemuksen, koska homoseksuaalisuudesta ei tehdä Stellan ja Adelinan keskeisimpiä luonteenpiirteitä.

Dionnen tytöt-romaanista löytyy myös puutteita, kuten dialogin teennäisyys ja henkilöiden kanssakäymisten epärealistisuus. Ihmissuhteet saattavat edetä luonnottoman nopeasti tai hahmot avautuvat toisilleen henkilökohtaisista asioista ensitapaamisella. Yleisesti tekstistä huomaa, että kirjoittamisessa on vielä parannettavaa. Toisaalta tällaiset yksityiskohdat on helpompi antaa anteeksi, ottaen huomioon, että kyseessä on kirjailijan esikoisteos.

Kokonaisuudessaan Dionnen tytöt on kuitenkin kiinnostava lukukokemus. Se pakottaa esimerkiksi pohtimaan, miten me yhteiskunnassamme kohtelisimme mytologisia olentoja, vaikka ajatus on täysin hypoteettinen. Romaanissa keijuja kadehditaan ja syrjitään, ja sisällissodan aikana viedään sotavangiksi. Sotavankina keijuilta jopa katkaistaan siivet, tosin tämän teon vakavuutta lievennetään sillä, että heidän siipensä kasvavat takaisin ajan myötä. Kirjan luettua jää kuitenkin tunne, että meidän todellisuudessamme keijujen kohtelu olisi entistä brutaalimpaa. Näin on vaikea olla ajattelematta, kun ihmiskunnan historiassa pelkästään erivärisiä ihmisiä on orjuutettu. Miten siis kohtelisimme henkilöitä, jotka eivät ole edes ihmisiä, olivat he kuinka inhimillisiä tahansa?

Teksti ja kuva Marttaleena Suvanto

Lähteet

Aphalo, R. (4.9.2019). Chick lit syntyy kirjoittamisen ilosta. Lumooja. https://lumooja.fi/2019/09/04/artikkeli-chick-lit-syntyy-kirjoittamisen-ilosta/

Gustafsson, Mia. (31.3.2016). Kotimainen chick lit -kirjallisuus on jo salonkikelpoista – bimbo-leima on kadonnut. Yle. https://yle.fi/a/3-8778842

Tieteen termipankki (20.2.2023). Fantasiakirjallisuus. 
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:fantasiakirjallisuus

 

Heikki Luoma: Palkkasoturi (1994)

Ihanan lomasaaren sotaisa menneisyys

Oletko joskus lomaillut Kyproksella, tuolla rakkaudenjumalatar Afroditeen syntymäsaarella? Muistatko, että 1960-luvulla siellä ei lomailtu, vaan suomalaiset olivat siellä turvaamassa rauhaa sisällissodan jälkeen. Sinne oli päätynyt myös kirjailija Heikki Luoma, joka on käyttänyt omia kokemuksiaan Palkkasoturin raaka-aineena.

Tässä sotaromaanissa ei varsinaisesti sodita, vaikka päähenkilöinä ovatkin Suomen armeijan koulutuksen saaneet rauhanturvaajat. Luoma (1994, s.16) sanoo heitä talvi- ja jatkosodan maineikkaiden sankareiden pojiksi ja pikkuveljiksi. Lindforsin ja Jegorowin (2021) mukaan Suomi piti YK:n pyyntöä liittyä rauhanturvaajiin luottamuslauseena maatamme kohtaan. 1960-luvun nuoret miehet olivat sodan käyneen sukupolven lapsia ja varmaan halukkaita näyttämään, että heistä on samaan kuin isistäänkin.

Luoma kuvaa kreikkalais- ja turkkilaiskaartien räjähdysherkkiä konfliktitilanteita Green Linen vartiointipisteillä. Samalla hän kuvittaa sodan mielettömän surmaamisen ja hävityksen. Tarinaa riittää myös rauhanturvaajien kapakkareissuista ja naisseikkailuista.

Kaiken tuon alta Luoma kuitenkin kaivaa esiin sen, mitä miesten päässä oikeasti liikkuu. Tarkastelun alla ovat esimiesten tavat kohdella alaisiaan: toiset saavat miehistä irti sen parhaimman ja toiset vain hälläväliä-asenteen. Sijansa saavat myös miesten väliset tilanteet, joissa punnitaan, onko tarpeen puuttua toisen älyttömään tekemiseen – voinko auttaa vai annanko olla?

Luoma osaa tarkasti kuvata henkilöidensä mielenliikkeitä ja tulkita heidän ajatuksiaan. Hän avaa miesten taustat ja motiivit rauhanturvaajaksi lähtemiselle. Näin lukija voi seurata heidän kehittymistään komennuksen aikana.

Luutnantti Talvio on rakastunut majurin tyttäreen ja päättää ansaita tyttären käden sekä appiukon arvostuksen palvelemalla Kyproksella. Talvio on alussa kirkasotsainen ja hieman kimeä-ääninen Suomi-soturi, jolle miehet nopeasti antavat liikanimen, Neiti-Talvio. Komennuksen edetessä selviää, ansaitseeko Talvio miesten arvostuksen ja unohtuuko liikanimi. 

Jääkäri Seunalaa seuraa mustasukkaisuus ja riittämättömyyden tunne avioliitossa. Hän oli uhmapäissään lähtenyt rauhanturvajoukkoihin, kun vaimo halusi palata äitiysloman jälkeen takaisin samaan työpaikkaan entisen heilansa kanssa. Vaimon kirjeistä huokuu lähestyvä avioero. Seunalan stressitila nousee sellaisiin mittoihin, että se uhkaa jo palvelustovereidenkin turvallisuutta. Äärimmäiseen tilanteeseen joutuessaan on Seunalan tehtävä oma ratkaisunsa. 

Rauhanturvaajien vapaa-ajalle ei juuri ole tarjolla muuta kuin viinaa ja naisia – yhdistelmä, josta useimmiten syntyy ongelmia. Jääkäri Eero Koivula on rauhallinen mies, myös humalassa, mutta kerran hänelläkin keittää yli. Kapakan naiseuralaiset ovat ostattaneet itselleen koko illan kalliita juomia, jotka osoittautuvat teeksi. Syntyy tappelu ja sotapoliisit kutsutaan paikalle Koivulaa rauhoittamaan. Kohtaus lienee saanut innoituksensa tapauksesta, jossa suomalaisjääkärit rikkoivat suutuspäissään riehuessaan paikallisten ravintoloiden kalusteita (Lehtimaja, 2008).

Luoma taitaa myös miesten välisen sanailun huumorin, jopa sarkasmin, kuten tässä tilanteessa, jossa päsmäröivä majuri Vakkuri saapuu jääkärimessiin. Eero istuu terassin kaiteella järjestysmiehen nauha käsivarressaan olutta juoden. Vakkuri käy komentelemassa miehiä messissä ja ulos tullessaan ärsyyntyy lisää Eeron istuskelusta.

-  Eikö järjestysmiehen kuuluisi olla valvomassa järjestystä?

-  Parempi järjestys siellä on kuin täällä, Eero vastaa.

-  Sitä paitsi te juotte olutta nauha käsivarressa.

-  Joo, ei se ole nauhan kanssa sen vaikeampaa.

Palkkasoturin päähenkilö Eero Koivula on lähtenyt matkaan, koska tuntui, että kotoa on lähdettävä.

Epämääräisesti hän oli tuntenut, että kaikki pehmeys oli painettava johonkin sielun syvyyksiin sillä hetkellä, kun kotikylä jäisi taakse. Siitä alkaen hän olisi ennen kaikkia sotilas, palkkasoturi. Valmis tekemään mitä käskettiin, mutta myös valmis hyväksymään kaiken mitä se toisi tullessaan.

 

Rauhanturvajoukoissa Eero oppii jotain elämästä ja myös itsestään. Hänestä kuoriutuu tuntemattoman sotilaan Koskela ripauksella James Bondin röyhkeyttä. 

Joskus Eero tosin mietiskelee Anria. Jos haluat tietää, kuka on Anri ja miten hän vaikutti Eeron elämään, kannattaa lukea myös Heikki Luoman Valtatie 13. Se kertoo 19-vuotiaasta Eerosta, joka pääsee valtion työttömyystöihin rakentamaan kotikunnan ohi tehtävää valtatietä.

 

Teksti ja kuva: Katariina Pirttiniemi

 

LÄHTEET

Lehtimaja, L. (2008). Lauri Lehtimaja: Kun rauhanturvaajille katettiin leivätön pöytä…Kyproksen kapakkamellakasta 40 vuotta. Lakimiesuutiset 63(8). https://juristiuutiset.fi/lauri-lehtimaja-kun-rauhanturvaajille-katettiin-leivtn-pyt-kyproksen-kapakkamellakasta-40-vuotta/

Lindfors, J., & Jegorow, S. (23.4.2021). YK-miehet lähtivät Kyprokseen vahtimaan rauhaa ja näkemään maailmaa. YLE. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/yk-miehet-lahtivat-kyprokseen-vahtimaan-rauhaa-ja-nakemaan-maailmaa

Luoma, H. (1994). Palkkasoturi. Wsoy.

Luoma, H (1990). Valtatie 13. Wsoy.