4. kesäkuuta 2013

Teuvo Pakkala: Pikku ihmisiä

Luin Teuvo Pakkalan (1862-1925) Pikku ihmisiä novellikokoelman uudelleen sitten lukiovuosien. Jo tuolloin yllätyin vuonna 1913 kirjoitettujen novellien raikkaasta kerronnasta ja mukaansatempaavasta otteesta. Miten tuohon aikaan oli jollekin tullut mieleen kirjoittaa lapsista niin kuin Pakkala kirjoitti?

Teuvo Pakkala lukeutuu aikansa kaupunkilaisrealisteihin - jopa naturalisteihin. Lasten ja nuorten kehitys kiinnostivat häntä ja hänen teoksissaan tarkastellaan maailmaa lapsen näkökulmasta. Pakkala ymmärsi lapsen toimintaan ja kehitykseen liittyviä lainalaisuuksia jo ennen kuin ne tulivat tieteellisesti tutkituksi ja todistetuksi. Toisaalta Pakkala tunnisti sen, että lapsi asuu jokaisessa aikuisessakin. Eräässä kirjeessään Pakkala puhuu suoraan lapsesta ihmisessä eli siitä miten lapsuuden minä ei katoa aikuiselämässä, se vain torjutaan tai tukahdutetaan:
 
Sillä emmehän hautaamme saakka ole muuta kuin – lapsia siihen nähden mitä itse haluaisimme olla. Saamme vain usein sen lapsen peitetyksi muitten silmiltä.”

Pakkala osaa todella taidokkaasti ja realistisesti kuvata lasten maailmaa, lasten keskinäisiä sosiaalisia suhteita ja lapsia ryhmänä. Hän puolustaa niin poikatyttöä kuin kahvipapuja varastettuaan omantunnontuskissa kamppailevaa lasta. Hän käsitti rangaistuksen pelon aiheuttaman tunteen lapsessa sekä kuvitellun ja toden sekoittumisen lapsen maailmassa. Eikä vain se, että hän käsitti, vaan hän myös osasi sen kuvata ilman moralisointia ja arvottamista.

Lapsinovellit olivat pitkän hiomisen tulos ja ilmentävät Pakkalan täydellisen muodon tavoittelua. Omana aikanaan Pakkala ei saanut suurta suosiota, vaikka esim. Juhani Aho ylisti häntä. Lasten psykologinen kuvaus koettiin vieraaksi, ja jotkut ajattelivat lapsikuvausten edustavan kirjailijan alkavaa vanhuudenheikkoutta. Myöhemmin Pakkalan arvo kirjailijana on kuitenkin tunnustettu ja hänen on tulkittu olleen aikaansa edellä. Ja edelleen novellit ovat tuoreita – ansaitsevat tulla luetuksi!

Asiasanat: lapsuus, Suomi, Oulu 1800-luku, novellit