Heikki Luoma: Palkkasoturi (1994)

Ihanan lomasaaren sotaisa menneisyys

Oletko joskus lomaillut Kyproksella, tuolla rakkaudenjumalatar Afroditeen syntymäsaarella? Muistatko, että 1960-luvulla siellä ei lomailtu, vaan suomalaiset olivat siellä turvaamassa rauhaa sisällissodan jälkeen. Sinne oli päätynyt myös kirjailija Heikki Luoma, joka on käyttänyt omia kokemuksiaan Palkkasoturin raaka-aineena.

Tässä sotaromaanissa ei varsinaisesti sodita, vaikka päähenkilöinä ovatkin Suomen armeijan koulutuksen saaneet rauhanturvaajat. Luoma (1994, s.16) sanoo heitä talvi- ja jatkosodan maineikkaiden sankareiden pojiksi ja pikkuveljiksi. Lindforsin ja Jegorowin (2021) mukaan Suomi piti YK:n pyyntöä liittyä rauhanturvaajiin luottamuslauseena maatamme kohtaan. 1960-luvun nuoret miehet olivat sodan käyneen sukupolven lapsia ja varmaan halukkaita näyttämään, että heistä on samaan kuin isistäänkin.

Luoma kuvaa kreikkalais- ja turkkilaiskaartien räjähdysherkkiä konfliktitilanteita Green Linen vartiointipisteillä. Samalla hän kuvittaa sodan mielettömän surmaamisen ja hävityksen. Tarinaa riittää myös rauhanturvaajien kapakkareissuista ja naisseikkailuista.

Kaiken tuon alta Luoma kuitenkin kaivaa esiin sen, mitä miesten päässä oikeasti liikkuu. Tarkastelun alla ovat esimiesten tavat kohdella alaisiaan: toiset saavat miehistä irti sen parhaimman ja toiset vain hälläväliä-asenteen. Sijansa saavat myös miesten väliset tilanteet, joissa punnitaan, onko tarpeen puuttua toisen älyttömään tekemiseen – voinko auttaa vai annanko olla?

Luoma osaa tarkasti kuvata henkilöidensä mielenliikkeitä ja tulkita heidän ajatuksiaan. Hän avaa miesten taustat ja motiivit rauhanturvaajaksi lähtemiselle. Näin lukija voi seurata heidän kehittymistään komennuksen aikana.

Luutnantti Talvio on rakastunut majurin tyttäreen ja päättää ansaita tyttären käden sekä appiukon arvostuksen palvelemalla Kyproksella. Talvio on alussa kirkasotsainen ja hieman kimeä-ääninen Suomi-soturi, jolle miehet nopeasti antavat liikanimen, Neiti-Talvio. Komennuksen edetessä selviää, ansaitseeko Talvio miesten arvostuksen ja unohtuuko liikanimi. 

Jääkäri Seunalaa seuraa mustasukkaisuus ja riittämättömyyden tunne avioliitossa. Hän oli uhmapäissään lähtenyt rauhanturvajoukkoihin, kun vaimo halusi palata äitiysloman jälkeen takaisin samaan työpaikkaan entisen heilansa kanssa. Vaimon kirjeistä huokuu lähestyvä avioero. Seunalan stressitila nousee sellaisiin mittoihin, että se uhkaa jo palvelustovereidenkin turvallisuutta. Äärimmäiseen tilanteeseen joutuessaan on Seunalan tehtävä oma ratkaisunsa. 

Rauhanturvaajien vapaa-ajalle ei juuri ole tarjolla muuta kuin viinaa ja naisia – yhdistelmä, josta useimmiten syntyy ongelmia. Jääkäri Eero Koivula on rauhallinen mies, myös humalassa, mutta kerran hänelläkin keittää yli. Kapakan naiseuralaiset ovat ostattaneet itselleen koko illan kalliita juomia, jotka osoittautuvat teeksi. Syntyy tappelu ja sotapoliisit kutsutaan paikalle Koivulaa rauhoittamaan. Kohtaus lienee saanut innoituksensa tapauksesta, jossa suomalaisjääkärit rikkoivat suutuspäissään riehuessaan paikallisten ravintoloiden kalusteita (Lehtimaja, 2008).

Luoma taitaa myös miesten välisen sanailun huumorin, jopa sarkasmin, kuten tässä tilanteessa, jossa päsmäröivä majuri Vakkuri saapuu jääkärimessiin. Eero istuu terassin kaiteella järjestysmiehen nauha käsivarressaan olutta juoden. Vakkuri käy komentelemassa miehiä messissä ja ulos tullessaan ärsyyntyy lisää Eeron istuskelusta.

-  Eikö järjestysmiehen kuuluisi olla valvomassa järjestystä?

-  Parempi järjestys siellä on kuin täällä, Eero vastaa.

-  Sitä paitsi te juotte olutta nauha käsivarressa.

-  Joo, ei se ole nauhan kanssa sen vaikeampaa.

Palkkasoturin päähenkilö Eero Koivula on lähtenyt matkaan, koska tuntui, että kotoa on lähdettävä.

Epämääräisesti hän oli tuntenut, että kaikki pehmeys oli painettava johonkin sielun syvyyksiin sillä hetkellä, kun kotikylä jäisi taakse. Siitä alkaen hän olisi ennen kaikkia sotilas, palkkasoturi. Valmis tekemään mitä käskettiin, mutta myös valmis hyväksymään kaiken mitä se toisi tullessaan.

 

Rauhanturvajoukoissa Eero oppii jotain elämästä ja myös itsestään. Hänestä kuoriutuu tuntemattoman sotilaan Koskela ripauksella James Bondin röyhkeyttä. 

Joskus Eero tosin mietiskelee Anria. Jos haluat tietää, kuka on Anri ja miten hän vaikutti Eeron elämään, kannattaa lukea myös Heikki Luoman Valtatie 13. Se kertoo 19-vuotiaasta Eerosta, joka pääsee valtion työttömyystöihin rakentamaan kotikunnan ohi tehtävää valtatietä.

 

Teksti ja kuva: Katariina Pirttiniemi

 

LÄHTEET

Lehtimaja, L. (2008). Lauri Lehtimaja: Kun rauhanturvaajille katettiin leivätön pöytä…Kyproksen kapakkamellakasta 40 vuotta. Lakimiesuutiset 63(8). https://juristiuutiset.fi/lauri-lehtimaja-kun-rauhanturvaajille-katettiin-leivtn-pyt-kyproksen-kapakkamellakasta-40-vuotta/

Lindfors, J., & Jegorow, S. (23.4.2021). YK-miehet lähtivät Kyprokseen vahtimaan rauhaa ja näkemään maailmaa. YLE. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/yk-miehet-lahtivat-kyprokseen-vahtimaan-rauhaa-ja-nakemaan-maailmaa

Luoma, H. (1994). Palkkasoturi. Wsoy.

Luoma, H (1990). Valtatie 13. Wsoy.