Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär 

Anno Domini 1422. Tallinnan syysmarkkinat. Musikantteja, kauppiaita, ritareita haarniskoissaan, suuria kolpakoita olvia, käsityöläisiä, maantierosvoja, leipureitten rinkeleitä, silmänkääntäjiä, turnajaisia – ja julma murhaaja.

Paljon kuolemaa elämässään nähnyt nuori Wibeke, Tallinnan pyövelin tytär, todistaa sateisena markkinailtana, kuinka mies tappaa toisen kivellä päähän hakkaamalla. Murhaaja säntää myös Wibeken perään, mutta tyttö ehtii pakoon. Myöhemmin murhapaikalta ei kuitenkaan löydy ruumista.

Pian apteekkari Melchior kutsutaan dominikaaniveljien sairashuoneelle, jonne on tuotu pahasti haavoittunut tuntematon mies. Melchior on apteekkarintyönsä ohella ratkonut useita murhia ja toimittanut katalia rikollisia Tallinnan raadin eteen tuomittaviksi, ja muistinmenetyksestä kärsivän nuorukaisen arvoitus alkaa kiinnostaa Melchioria. Paikallinen uhri ei selvästi ole mutta tuntee useita Hansa-kaupunkeja ja laskee sujuvasti monella valuutalla. Itsestään tai vanhemmistaan hän ei kuitenkaan muista mitään.

Kuumehoureissa soperretut sanat, väkivaltaiset unet ja kaksi revennyttä kirjettä nuoren miehen taskussa ovat johtolankoja, joiden avulla Melchior alkaa etsiä kadonnutta identiteettiä ja kivi aseenaan riehunutta rikollista. Toinen kirje vaikuttaisi kiireessä kirjoitetulta varoitukselta: kirjeen saaja on ainoa, joka tuntee petollisen murhaajan ulkonäön, ja kirjeen mukaan tuo murhamies on matkalla Tallinnaan.

Salanimellä Indrek Hargla esiintyvä virolaiskirjailija on tehnyt Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär -rikosromaania (2013) ja koko Melchior-sarjaa varten taustatyönsä hyvin. 1400-luvun Tallinna muureineen ja kapeine kujineen kuvaillaan yksityiskohtaisesti, ja välillä kerronta jopa lähes pysähtyy, kun jäädään kievariin särpimään munkkien panemaa olutta, hirtetään kuolemaantuomittuja tai jauhetaan lääkkeitä kaikenlaisiin kolotuksiin. Erityisesti vanhan Tallinnan tunteva lukija nauttii, kun huomaa tutut tornit, portit ja rakennukset, joiden keskellä Melchior jahtaa murhaajaa.

Historiallisten dekkareiden suosiota selitetään niiden tarjoamalla vastapainolla nykyaikaisille, rikospaikkatekniikkaa hyödyntäville rikosromaaneille. Välillä lukijat siis nauttivat kuulusteluilla ja muilla perinteisillä keinoilla ratkeavista arvoituksista. (Järvinen 26.6.2018.) Näin varmasti onkin, mutta Harglan dekkarisarjan vangitsevuus perustuu myös keskiaikaisen miljöön kiehtovuuteen. Sinettilakalla suljettujen kirjeiden, porteilla yöksi suljettavien kaupunkien ja ulkopuolisilta suljettujen kiltaverkostojen aika on loistava miljöö arvoitusdekkareille.

Monet vihjeet osoittavat kohti kauppias Werdynchusenin taloa, mutta kahden viattoman pitää kohdata murhaaja, ennen kuin Melchior ymmärtää, millaista peliä talossa pelataan ja kuka lopulta pelaa väärillä korteilla. Lopussa Melchior itsekin pelaa uhkapeliä kootessaan keskeiset henkilöt saman pöydän äärelle ja ohjaa sellaisen syyllisenpaljastusnäytöksen, josta jopa Hercule Poirot olisi kateellinen.

Lähde:

Järvinen, M. 26.6.2018. Historiallisten dekkareiden helmiä. [Verkkosivu]. Helsinki: Helmet. [Viitattu 1.3.2021]. Saatavana: https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Historiallisten_dekkarien_helmia(66003).

kirjoittanut Suvi Levonen