Ben Aaronovitch Rivers of London 

Kirjallisuuden eri genret eivät ole kiveen hakattuja – yksittäisen genren sisällä voi leikitellä sen piirteillä niin paljon kuin huvittaa, piirteitä voi lainata muista genreistä vapaasti. Genrejä voi myös yhdistellä. Tuttuja yhdistelmiä ovat esimerkiksi kauhu ja dekkari (mistä muodostunee trilleri) tai historiallinen ja romantiikka. Mutta entäs genret, jota ei usein tule nähtyä yhdessä? Tämän vuoksi ihastuin Ben Aaronovitchin Rivers of London –sarjaan, joka yhdistää saumattomasti nykyaikaisen poliisiromaanin sekä klassisen velhoja ja henkiolentoja vilisevän fantasian.

Rivers of London on ensimmäinen kirja sarjassa, joka keskittyy nimensä mukaisesti Lontooseen ja jokiin, sekä jokia hallinnoiviin (tai ne ruumiillistaviin) henkiolentoihin. Samalla kirjasarjan päähenkilö, nuori konstaapeli Peter Grant, ratkoo yhä kummallisempia ja fantastisempia rikoksia, haastatellen silminnäkijänä ollutta haamua ja tuhoten kellarissa päivänvalolta piilossa olevia vampyyreitä. Päähenkilönä Peter on sympaattinen ja pidettävä, ja hyvin samaistuttava - eihän hänkään osannut odottaa joutuvansa oikean velhon oppipojaksi!

En tykästynyt sarjaan pelkästään mukavan päähenkilön, kirjavan hahmokaartin ja sujuvan kirjoitustavan vuoksi (kirjailija Aaronovitch on kynäillyt myös yhden Doctor Who –sarjan mieleenpainuneimmista jaksoista), erityisesti ihastuin juuri sarjan tapaan leikitellä genrejen kanssa. Paitsi se, että kirja edustaa sekä poliisikirjallisuutta että fantasiaa, on fantasiakin päivitetty nykyaikaan eikä ole jäänyt keskiaikaisiin linnantorneihin lohikäärmeineen. Moderni tapa käsitellä vanhaa tuttua on virkeä tuulahdus ainakin minulle, jonka kosketus fantasiaan on – kuten varmasti monen muunkin ikäiseni - pääosin Harry Potterin tasolla.

Vaikka jotkut kuvailevatkin eri genreillä leikittelyä “maustamiseksi” (Ehrenkranz 2009), mansikan kuorruttamiseksi suklaalla, Rivers of Londonin tyyli on pikemminkin kahden ruokalajin yhdistäminen joksikin aivan uudeksi. Yhdistelmä on virkistävä, eikä tunnu laisinkaan päälleliimatulta tai pakotetulta, vaan genret sulautuvat yhteen ilman ristiriitoja. Itseäni kirjan lukeminen on houkutellut pohtimaan muitakin kombinaatioita, mitä ei ennen tullut ajatelleeksi tai harkinneeksi – miten toimisi perinteinen fantasia luutineen ja loitsukirjoineen nykyisen fantasian kanssa? Tai romanttinen tarina dystooppisessa maailmassa?

Rivers of London-sarjaa on tällä hetkellä seitsemän osaa, joita ei ikävä kyllä ole ainakaan tähän mennessä käännetty suomeksi. Sarjasta on tehty myös sarjakuvaversioita.

 

Lähde: Ehrenkranz, P. 2009. Mixing it up: writing across genres. [Verkkoartikkeli]. Writing World. [Viitattu 18.3.2021]. Saatavilla: https://www.writing-world.com/fiction/crossgenre.shtml

Teksti ja kuva Aino Hautio