”Juri tietää olevansa vihollisten ja petturien lapsi. Se on nyt iskostettu häneen. Älä usko, älä usko, älä usko, Maria kuiskii hänen korvaansa vierailuillaan. Älä usko ketään. Luota vain minuun.
Haluan
esitellä Anna Soudakovan esikoisromaanin Mitä männyt näkevät (2020).
Luin kirjan muutamassa illassa ja minusta se oli hyvin vaikuttava ja koskettava
teos. Kirja kertoo siitä, miten Stalinin vainot ovat koskettaneet samaan aikaan
niin pientä poikaa, hänen perhettään sekä kokonaista kansakuntaa yli
sukupolvien ajan. Pienen pojan elämänjano sekä perheen kantava voima kulkevat
vahvasti mukana läpi teoksen.
Kirja kertoo
kirjailijan isoisän Jurin elämästä aina lapsuudesta elämän loppuun asti. Jurin ollessa
viisivuotias, hänen ylleen laskeutuu elämänmittainen varjo: hänen vanhempansa tuomitaan
kansanvihollisina ja heidät viedään vangeiksi tuntemattomaan. Juri ja hänen
siskonsa Maria päätyvät aluksi isovanhempiensa hoteisiin Uzbekistaniin, josta sisarukset
kulkeutuvat paikasta toiseen yhdessä ja erikseen, etsien omaa paikkaansa isänmaan
vihollisten lapsina. Leningradin arjessa selviytyminen vaatii sinnikkyyttä ja
sitä, että aina on toivoa paremmasta. Juri kouluttautuu, löytää puolison ja
perustaa perheen, mutta samalla hän tekee kaikkensa selvittääkseen mitä hänen
vanhemmilleen on käynyt, sekä ennen kaikkea vaatien heille rehabilitointia, arvon
palauttamista. Tarina kulkee useiden kaupunkien kautta lopulta Turkuun, jonne
Juri jälkikasvuineen kotoutuu. Kirjan kronologisesti etenevistä vaiheista
kerrotaan pääasiassa kolmannessa persoonassa, mutta sen lisäksi kerronta
tapahtuu minäkerronnan sekä kirjeiden ja dokumenttien kautta. (Kirjasampo
2021.)
Mitä männyt
näkevät kuvaa todellista, pelon värittämää elämää hyvin herkästi ja elävästi,
ja läpi teoksen huokuu ajatus perheen tärkeydestä; Jurin kasvu pienestä pojasta
isoisäksi. Kielikuvat ja suomen kielen taipuisuus maalaavat kaunista kuvaa sekä
ympäristöstä että kirjan henkilöiden tunnemaailmasta.
”Talon kodikkuus saa Jurin miettiväiseksi. Kukkaverhot
pitsireunuksineen, kauniit
säilytysrasiat hyllyillä, koristeelliset ikkuna- ja ovikarmit, huolella kudotut
räsymatot, isän tuolin kuviot. Kaikki kertoo siitä, etteivät täällä asuvat
ihmiset vain koeta selviytyä raskaasta työnteosta, että he eivät tule kotiin
vain mennäkseen nukkumaan väsymystään pois, vaan täällä asuu perhe, joka kaipaa
ympärilleen kauneutta ja mukavuutta. Voisiko Jurillakin joskus olla tällainen
turvapaikka, koti?”
Kirjassa
kuvataan Neuvostoliiton koneiston valtaa ja vaikutusta suuren maan
kansalaisiin. 1930-luvulla alkanut pelko on periytynyt sukupolvien mukana ja
vielä tänä päivänäkin epätietoisuus ja traumat saattavat aiheuttaa hyssyttelyä
aikakauden tapahtumista: mitä historiasta uskaltaa sanoa. Hyssyttelyn sijaan
teos mahdollistaa sen, että historian tapahtumat tulevat myös tulevien
sukupolvien tietoon, eikä historiaa julmuuksista huolimatta unohdeta. Kirjan
voi luokitella niin maahanmuuttajakirjallisuudeksi kuin historialliseksi
kirjaksikin. Toisaalta kirja on myös elämäkerrallinen teos, jossa kerrotaan
Jurin elämänkaaresta aina uzbekistanilaisesta lapsuudesta turkulaiseen
maahanmuuttaja-arkeen.
Kirjan nimi
herätti mielenkiintoni, sillä en osannut nimen perusteella päätellä mitään
kirjan sisällöstä tai edes sen aiheesta. Vasta kirjan lopussa, Karjalaan Sandarmohin
joukkohaudoille tehtävän vierailun yhteydessä selviää, mistä kirjan nimi, Mitä
männyt näkevät, tulee. Suosittelen lukemaan kirjan, mikäli sinua kiinnostaa
lukea Stalinin vainoista uudenlaisesta näkökulmasta: faktatasolla tuttu asia
voi avautua varsin uudella tavalla todellisten henkilöiden kautta. Vaikka Jurin
viimeisistä vuosista Turussa kerrotaan melko vähän, on Soudakova nostanut
vuosista mielenkiintoisia vivahteita esiin. Kirja tarjoaakin lukijalleen myös
ajatuksia kulttuurien kohtaamisesta sekä maahanmuuttajan kokemista
hämmingeistä.
Lähteet:
Atena Kustannus. Mitä männyt näkevät. [Valokuva]. [Viitattu 22.3.2021]. Saatavana: https://atena.fi/kirjat/mita-mannyt-nakevat
Kirjasampo. 2021. Mitä männyt näkevät. Anna Soudakova. [Verkkosivu]. [Viitattu 22.3.2021]. Saatavana: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_7087202
Soudakova, A. 2020. Mitä männyt näkevät. Jyväskylä:
Atena Kustannus Oy.
Teksti ja kuva: Sara Kujanpää
Kiitos tosi mielenkiintoisen teoksen esittelystä! Aihepiiri on sillä tavalla tuttu, että kaukainen sukulaiseni on päätynyt Amerikan-siirtolaisuusretkeltään 1930-luvun alussa Neuvosto-Karjalaan, ja hänen vaiheistaan saatiin tietoa vasta 1990-luvulla, kun Neuvostoliiton hajottua arkistot avautuivat hetkeksi länsimaisillekin tutkijoille. Stalinin vainoihin ja teloitukseen oli Westerinkin elämä päättynyt. Olen myös surullisena ja kiukkuisena seurannut uutisia karjalaisen historiantutkijan Juri Dmitrijevin vankeustuomiosta - näyttää vähän siltä, että Stalinin ajan rikosten esille tuominen on nykyään rikos ja myös talvi- ja jatkosotaan liittyvistä tapahtumista esitetään kovin erikoisia tulkintoja. Vinkkaamasi teos on siis hyvin ajankohtainen, koska Venäjällä ja varmasti monessa muussakin maassa historiaa käytetään koko ajan tietoisesti politiikan välineenä. Sandarmohista olen myös nähnyt paljon kuvia, joten teoksen mielenkiintoinen nimi sopii hyvin kuvaamaan alueen maisemia. Ehdottomasti lukulistalle tämä teos!
VastaaPoistaMinusta on hienoa, että nykyään kirjoitetaan näistä asioista enemmän myös tavallisen ihmisen näkökulmasta. Oletan ainakin, että Juri on tavallinen henkilö. Usein asioista puhutaan yhteiskunnallisesti, kun taas itseäni on aina kiinnostanut ehkä enemmän se, että miten yksilö on asiat kokenut. Yksilöiden kertomuksista saattaa löytää valonpilkahduksia synkkien asioiden keskeltä, kun taas yhteiskunnalliset asiat ovat synkempiä. En toki sano, etteivätkö nekin olisi tärkeitä, mutta jotenkin aina yrittää itse löytää kurjista asioista edes jotain hyvää. Tämän kirjan voisin napata omalle lukulistalleni, kiitos.
VastaaPoistaKiitos tästä mielenkiintoisesta nostosta!
VastaaPoista