Kauhua ruotsinlaivalla

 

’’Komentosillalla yliperämies kuulee liikettä selkänsä takana. Hän kääntyy ympäri ja näkee että Berggren on avannut silmänsä. Hän juoksee kapteenin luokse ja vajoaa polvilleen. Berggrenin silmät räpsähtävät ja tämä ojentaa kätensä kohti yliperämiehen kasvoja. Huulet vetäytyvät taaksepäin ja jähmettyvät kivusta. Uudelleensyntyminen on tuskallista’’ Risteily s.282

 

Ihan ensimmäiseksi haluaisin tunnustaa, että tämä ei ollut ensimmäinen kosketukseni kauhugenreen. Kauhu on minua aina kiehtonut, eritoten videopeleissä ja elokuvissa. Kirjallisuudesta on vain ollut hankala löytää sellaista kauhuteosta, joka sykähdyttäisi ja herättäisi samanlaisia tunteita kuin hyvän kauhuelokuvan katsominen, tai kauhupelin pelaaminen pimeässä huoneessa (yksin, luonnollisesti). Olen kokeillut kotimaista, pohjoismaista, ulkomaista kauhua ja vaikka en haukkuisi yhtäkään lukemaani teosta huonoksi, niistä puuttui…sitä jotain. Sitten, kuin sattuman kaupalla törmäsin kirjastossa Mats Strandbergin teokseen, Risteily.

Mats Strandberg oli minulle täysin uusi tuttavuus. Pikainen bibliografian läpikäynti paljasti, että kyseinen ruotsalainen kirjailija oli enemmän tunnettu lasten- ja nuortenkirjallisuudestaan. Voin siis helposti uskoa, että hän olisi jäänyt myös monelta muulta huomaamatta, varsinkin kun miehen kauhutuotanto rajoittuu kahteen kirjaan. Suomessa vuonna 2016 julkaistu, Stella Vuoman suomentama Risteily oli siis kirjailijan ensiaskel aikuismaisemman kirjallisuuden ja kauhun suuntaan. Ja voi pojat, millainen ensimmäinen askel se onkaan.

Yritän kuvailla juonta paljastamatta mitään tärkeitä yksityiskohtia, sillä mielestäni kirja on parhaimmillaan, kun siitä tietää mahdollisimman vähän. Tapahtumat siis sijoittuvat Tukholmasta Suomea kohti suuntaavalle risteilyalukselle. Ajallisesti kaikki tapahtuu yhden yön aikana. Laivalle on saapunut jos jonkinlaista porukkaa, mukaan lukien kummallinen nainen ja hänen vielä omituisempi poikansa, jotka selvästi salailevat jotain. Poika tulee alkumatkasta aloittaneeksi tapahtumaketjun, jonka seurauksena matkustajilla alkaa pitkä ja ankara taistelu hengistään.

Kirja sisältää useita henkilöhahmoja, ja jokainen kappale on nimetty kappaleessa päähenkilönä toimivan hahmon mukaan, jotta lukija pysyisi paremmin kärryillä siitä, missä mennään ja kuka puhuu. Aluksi hahmojen määrä saattaa vaikuttaa sekavalta, mutta mitä pidemmälle lukee, sitä helpommaksi tulee ’’lokeroida’’ missä ryhmissä hahmot yleensä esiintyvät. Esimerkiksi matkustajilla ja henkilökunnalla on oma ’’lokeronsa’’, ja on yksi lokero, jota en halua paljastaa. Yksi suosikkihahmoistani on ehdottomasti Dan Applegren, 45-vuotias entinen iskelmätähti, joka nykyään asuu laivalla ja toimii vakituisena viihteenä risteilykansalle. Hänellä on myös tärkeä osuus kirjan juonessa…

Risteily heijastelee hyvin ’’Kingimäisiä’’ piirteitä (mm. Karikatyyriset hahmot), ja pohjoismaalaisuus paistaa hyvin läpi tunnelmassa ja luonnollisesti tapahtumapaikassa. Tapahtumapaikkana ruotsinlaiva on myös erinomainen, koska se tuo selkeän eristyneisyyden tunteen kirjan tapahtumiin. Paras tapa, miten osaisin kuvailla kirjan tekstiä on ’’Mitä jos joku Stephen Kingin elokuva-adaptaatioista (esim. Carrie) muunnettaisiin takaisin kirjaksi, ja vaihdettaisiin tapahtumapaikaksi ruotsinlaiva?’’. Kirjan teksti ja tapahtumien jokseenkin jopa liioiteltu graafinen kuvailu antoi lukukokemukselle tietynlaisen… elokuvamaisen vivahteen, jonka ansioista olin liimattuna kirjaan melkein alusta loppuun. Valitettavasti kyseinen teos oli sen verran pitkä, että välissä piti nukkua.

Genrensä edustajana teos on mielestäni varsin monipuolinen, ja lainailee erilaisia piirteitä sekä kauhun klassikoista (aiemmin mainittu King) ja myös uudemmista kauhun vivahteista, ja erityisesti elokuvista. Yliluonnollisia piirteitä sekoitellaan täysin realistiseen risteilylaivakokemukseen. Lopputuloksena on koukuttava kertomus täynnä kauhua, toimintaa ja paljon, PALJON verta. En ehkä suosittelisi herkimmille lukijoille.

Summa summarum, kyseinen teos yhdistelee erilaisia kauhun elementtejä loistavasti, hahmot ovat toisistaan hyvin erottuvia ja sujuvasti kirjoitettuja, tapahtumapaikka on mainio ja tunnelma kirjassa sitäkin parempi.

Jos vähääkään kiinnostaa, ja toivottavasti olen onnistunut herättämään mielenkiintoa, niin suosittelen kaikille kauhun faneille tai lukukokemuksissaan avoimille antamaan tälle kirjalle mahdollisuuden. Ja jos kyseinen teos nappaa, niin Strandbergiltä on myös toinen teos, Hoivakoti (2017), joka on vähintäänkin yhtä hyvä, ellei jopa parempi kuin Risteily. Joten tee itsellesi kauhea palvelus, ja tutustu tämän ruotsalaisen mysteerikirjailijan tuotantoon. Et varmasti tule pettymään!

(Huom: Molemmat Risteily ja Hoivakoti löytyvät myös äänikirjoina esim. Storytelistä. Voi jopa parantaa ’’luku’’kokemusta)

 

Lähde: Strandberg, M. & Vuoma, S. 2016. Risteily. Helsinki: Like Kustannus.

Teksti & Kuva: Jere Rinta-Valkama