Nathan Hill – Nix
Äiti, kuka sinä oikein olet?

”Nathan Hill on huikeuden mestari.” ilmoittaa John Irving Nixin etukannessa. Hehkutus jatkuu sisäliepeessä: ”Jos yhdistäisi Jonathan Franzenin, Donna Tarttin, John Irvingin ja HBO:n parhaimmat käsikirjoittajat, voisi syntyä Nixin kaltainen romaani.” Odotukseni olivat siis kieltämättä melko korkealla tarttuessani ensimmäistä kertaa tähän Nathan Hillin esikoisteokseen, jota suureksi amerikkalaiseksi romaaniksikin luonnehditaan.

Nix kertoo nettipeliaddiktioon taipuvaisesta, työhönsä leipääntyneestä ja valkoisen paperin kammosta kärsivästä kirjailija ja collegeopettaja Samuel Andresen-Andersonista sekä hänen äidistään Faye Andresen-Andersonista. Samuel ei ole kuullut äidistään sen koommin, kun tämä hylkäsi hänet yllättäen loppukesästä 1988 hänen ollessaan 11-vuotias. Vuosikymmenien kuluttua vuonna 2011 äiti ilmestyy yllättäen Samuelin elämään mediaa kohahduttavien tapahtumien kautta. Menestysnovellinsa julkaisemisen jälkeen kirjoittajan blokin kanssa kamppaillut, jo kirjoittamatta jääneestä esikoisromaanistaan ennakkopalkkionsa kuitannut ja kuluttanut Samuel päättää lepyttää rahoja takaisin vaativan kustantajansa lupaamalla kirjoittaa paljastuskirjan yllättäen mediapersoonaksi nousseesta, Samuelille itselleenkin lähes tuntemattomasta äidistään.

Nathan Hill kirjoitti Nixiä kymmenen vuoden ajan, ja se myös näkyy teoksessa. Tarinaa kuljetetaan kolmella eri aikatasolla, jotka kattavat romaanin nykyhetken eli vuoden 2011 tapahtumat, Samuelin kouluvuodet ennen äidin lähtöä sekä vuoden 1968 tapahtumat, jolloin Faye aloitti opiskelunsa Chicagossa. Aikakausien välillä hypitään saumattomasti ja kirja sisältää käsittämättömän paljon, noh, kaikkea. Välillä tuntui, että olisin lukenut useampaa kirjaa yhden sijasta, niin paljon vaihtelua tähän Hillin 700-sivuiseen teokseen mahtui. Runsaasta ja vaihtelevasta sisällöstään huolimatta kirja on yllättävän kevytlukuinen. Nix oli myös mielestäni todella hauska, vaikka sekaan mahtui vaikeita ja kipeitäkin teemoja.

Nixin sijoittaminen tiettyyn genreen aiheutti ainakin itselleni hieman päänvaivaa. Kirjasampo ehdottaa lajityypiksi perheromaania, joka on genrenä itselleni melko tuntematon. Olihan kirja osaltaan kovin perhekeskeinen, joten luonnehdinta pitänee paikkansa. Nixistä näkee myös kirjoitettavan suuren amerikkalaisen romaanin perinteenjatkajana. Suuria amerikkalaisia romaaneja kuvaillaan kohua aiheuttaviksi, mestarillisiksi teoksiksi, joiden suhteen asetetaan suureellisia odotuksia, kuten kirjallisuuden pelastaminen sekä kansakunnan tuntojen tiivistäminen. (Image-blogit 2017).

Kaiken kaikkiaan Nix oli mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä teos, joka järkälemäisestä koostaan ja runsaista sivutarinoistaan huolimatta oli yllättävänkin soljuva kokonaisuus.

 

”Se mitä rakastat kaikkein eniten satuttaa sinua aikanaan kaikkein pahiten.”

 

Lähde:

Image-blogit. 19.7.2017. Valtavan suuri, mahtavan amerikkalainen, uskomattoman romaani. [Blogikirjoitus]. Apu. [Viitattu 28.3.2021]. Saatavana: https://blogit.apu.fi/rivienvalista/nathan-hill-the-nix-suuri-amerikkalainen-romaani-arvostelu/

 

Teksti ja kuva Juha Mikkonen