Joseph Wandera Owindi: Kato, kato, nekru (1972)

” Kadulla kävellessäni huomasin usein naisten ja lasten kääntyvän keskustelemaan minusta. Ja kun ohitin heidät, lapset huudahtivat selkäni takana: -Äiti! Kato, kato, nekru!”

    -    Hei kuule. Mä vaan olen valkoinen ja sä musta. Kerro mulle, mitä varten sä olet niin musta. Mä en koskaan ennen olekaan tavannut ihan mustaa kaveria.”

-       -  On se vaan kumma juttu, että jotkut syntyy mustiksi ja jotkut valkoisiksi. Te muuten näytätte siltä kuin olisitte saanut liikaa aurinkoa.”

Tällaisia lausahduksia Joseph Wandera Owindi sai kuulla asuessaan Suomessa. Owindi, nuori kenialainen ylioppilas, saapui vuonna 1963 Suomeen opiskelemaan. Omaelämäkerrallisessa teoksessaan Kato, kato, nekru Owindi kertoo meille tarinansa siitä, mitä hän kohtasi ja minkälaiselta suomalainen 60-luvun yhteiskunta tapoineen ja yhteiskunnallisine ilmapiireineen näytti muualta saapuneen silmin. Vastaan tuli paitsi ystävyyttä, myös paljon kylmää kyytiä ja rasismia. Owindi koki välillä Suomessa yksinäisyyttä, erillisyyttä ja kaipasi väkevästi kotimaahansa. Toisaalta ihmiset olivat hänestä hyvinkin kiinnostuneita ja tulivat sanamukaisesti iholle, koskettelivat ihoa ja hiuksia ja toisaalta välillä saattoi mennä useampi päivä, että kukaan ei puhunut hänelle.

Owindin tie vei ensin Viittakiven opistoon ja sieltä Helsingin yliopiston ja Työväen Akatemian kautta Tampereen yliopistolle, jossa hän oli Tampereen yliopiston ensimmäinen afrikkalainen opiskelija. Kertomansa mukaan Me Naiset lehden haastattelun jälkeen kaikki tunsivat hänet nimeltä kaupungilla. Owindi opiskeli suomen kielen ja hän osallistui aktiivisesti opiskelijapolitiikkaan Suomessa asuessaan. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi heinäkuussa 1971 ja palasi takaisin Keniaan.

Owindi aloitti teoksensa kirjoittamisen opiskellessaan Suomessa ja viimeisteli teoksensa palattuaan valmistumisensa jälkeen Keniaan. Englanninkielisestä käsikirjoituksesta teoksen on suomentanut ja toimittanut Risto Karlsson. Kirjan viimeisessä luvussa, Kirje Keniasta, Owindi kertoo miltä Kenia näytti hänen silmissään paluun jälkeen. Kahden kulttuurin välissä – tuntemus välittyy hyvin kirjan tästäkin luvusta Owindin kertomana.

Lähdin lukemaan Owindin teosta maahanmuuttajakirjallisuus-genren näkökulmasta, selvittääkseni mitä tuo genre voisi pitää sisällään ja voisiko tämä teos edustaa kyseistä genreä. Lea Hopkins (2013, 5) on tutkinut pro-gradu työssään siirtolais- ja maahanmuuttajakirjallisuuden määritelmää ja toteaa: ”Siirtolaiskirjallisuus tai maahanmuuttajakirjallisuus määritellään usein kirjoittajien mukaan, eli se on maahanmuuttajien kirjoittamaa kirjallisuutta”. Tämän selkeän määritelmän mukaan Owindin teos sopii maahanmuuttaja- ja siirtolaisuuskirjallisuuden piiriin. Toisaalta mitä syvemmälle genren määritelmään sukeltaa, sen liukuvammaksi käsite muuttuu ja genren määrittely yleisesti ottaen vaikeutuu. Siirtolaiskirjallisuuden tyypillisiä teemoja ovat Hopkinsin (2013, 65) mukaan ”liikkuminen ajassa ja paikassa, muukalaisuus, ulkopuolisuus, kulttuurien vertailu, kieli, välitila menneisyyden ja tulevaisuuden välissä”. Nämä kaikki teemat löytyvät Owindin teoksesta.

Owindin teoksen voi luokitella maahanmuuttaja- tai siirtolaiskirjallisuudeksi, sillä se pitää sisällään niitä monta tätä genreä luokittelevaa piirrettä. Toisaalta omaelämäkerrallisuus sopii myös määrittämään teosta. Lukijan ymmärtämys kirjoittajaa kohtaan kasvaa, kun hän kirjaa lukiessaan oppii kirjailijan tuntemuksista ja kokemuksista kahden kulttuurin välissä. Teos on selkeästi kirjoitettu, viesti tulee hyvin esille, vaikka ei genren luokittelun näkökulmasta teokseen tutustuisikaan. Oman tulkintani mukaan Owind kysyy teoksessaan mitä voimme toisiltamme oppia, ja hän ohjaa katsomaan miten toisiamme kohtaamme. Ihmisten välinen vuorovaikutus on kaiken ydin, riippumatta siitä missä asumme.

Vaikka teos onkin kirjoitettu jo viitisen kymmentä vuotta sitten, kertoo se karulla tavalla siitä, miten ulkopuoliseksi voi tuntea itsensä vieraassa yhteisössä ja kulttuurissa. Rasismi ei ole valitettavasti kadonnut suomalaisesta yhteiskunnasta. Teos on myös oman aikansa suomalaisen yhteiskunnan ja tapakulttuurin kuvaus. Siinäkin mielessä mielenkiintoinen kirja.

Yle Areenasta löytyy kaksi Joseph Wandera Owindin haastattelua, toinen on tehty hänen Tampereen opiskeluvuosinaan ja toinen vuonna 2009 Owindin vieraillessa Suomessa.  Ohessa linkki haastatteluihin: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/02/03/kenialainen-joseph-owindi-kohtasi-suomalaisten-hammennyksen

Lähteet:

Hopkins, L. Maahanmuuttajakirjallisuudesta siirtolaiskirjallisuudeksi. Siirtolaisuuteen liittyvän kirjallisuuden terminologin perusteet ja uudistaminen. [Verkkojulkaisu]. 2013. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Pro gradu tutkielma. [Viitattu 5.3.2021]. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/41809/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201306192014.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

Teksti ja kuva Karita Toivanen