POLYAMORISET LESBOVAMPYYRIT UUDISTAMASSA YA-KIRJALLISUUTTA

”Ai niin, kerran Susie oli myös kätevästi unohtanut sen puistoon, missä olin sitten joutunut riitelemään jonkun hygieniarajoitteisen pummin kanssa sen omistussuhteista (epäilen tänäkin päivänä, että tyyppi oli kaidalta tieltä pulloon luiskahtanut juristi, sen verran pätevää argumenttia) ja vielä heittämään muutaman euron väliä OMASTA TAKISTANI.”

Sydän kylmänä, s. 6

Sari Luhtasen Isadella -trilogian ensimmäinen osa, Sydän kylmänä (2019), on n.187 sivua pitkä nuorten aikuisten kirja, jonka halusin nostaa esille tärkeästä syystä: Polyamoristen ihmisten representaation takia. Kirjan päähenkilön, Isadellan, kaikki kolme äitiä elävät polyamorisessa suhteessa ja kivan lisätwistin kirjaan tuo myös se, että äidit ovat vampyyreja. Kirja siis paitsi käsittelee ihastumista, ystävyyssuhteita, itsensä ja oman identiteetin löytämistä, mutta myös seksuaalivähemmistöjä ja valitettavan vähän suomalaisesta kirjallisuudesta löytyvää polyamoriaa. Tässä kirjaesittelyssä kerron paitsi päähenkilöstä ja kirjasta itsestään, mutta etenkin päähenkilön äitien representaatiosta.  Lisäksi kerron enemmän tai vähemmän hyvillä perusteluilla, miksi kannattaa tarttua tähän kirjaan – luitpa normaalisti YA-kirjallisuudesta tai et.

Totta kai, kun kerran aiheessa ollaan, ajattelin avata polyamoriaa vähän siltä varalta, että lukijoiden joukossa on joku, joka ei ole tuttu termin kanssa. Polyamoria siis juontaa nimensä kreikan ja latinan kielen sanoista ”poly” (=usea) ja ”amor” (=rakkaus), joka tekee sananmukaisesti polyamorian käännöksen ”useaksi rakkaudeksi” (Polyamoria, [viitattu 11.3.2021]). On hyvä tietää, että polyamorinen ihminen ei välttämättä automaattisesti kuulu seksuaalivähemmistöön, vaan myös esimerkiksi heteroseksuaalit voivat olla polyamorisia. Vaikka polyamoria-terminä painottaa romanttisuutta, polyamorinen ihminen voi kuitenkin olla esimerkiksi aseksuaali (Polyamoria, [viitattu 11.3.2021]).

Haluaisin aloittaa tämän kirjan esittelyn kertomalla siitä, mistä kirjassa on kyse ja millaisia kirjan vampyyrit ovat. YA-kirjallisuudelle uskollisesti kirja kertoo teinitytöstä, Isadellasta, joka on tottunut pitämään matalaa profiilia ja välttelemään ihmiskontakteja – lähinnä sen takia, ettei hänen vanhempiensa salaisuus paljastuisi, mutta myös siksi, että he muuttavat usein ja Isadella on todennut helpommaksi olla tutustumatta keneenkään. Maailma ei siis tiedä vampyyreista tässä kirjassa, toisin kuin esimerkiksi Sookie Stackhouse -kirjasarjassa. Uudessa koulussa kaikki kääntyy kuitenkin päälaelleen, kun Isadella tapaa kaksi ihmistä, jotka luikertelevat hänen elämäänsä kuin huomaamatta. Myös Isadellan suhde kaikkiin äiteihinsä on viileä ja tuo omaa jännitettä kirjan juoneen. Viileät välit johtuvat osaltaan siitä, että kukaan äideistä ei ole suostunut kertomaan, kuka heistä kolmesta on Isadellan biologinen äiti. Isadella ei myöskään kutsu ketään äideistään äidiksi, vaan käyttää etunimiä.

Vampyyrit Sydän kylmänä -kirjassa ovat erilaisia, kuten kaikki vampyyrit kirjallisuudessa ja elokuvissa/TV-sarjoissa. Voisi melkein sanoa, että kahta täysin identtistä vampyyrikertomusta ei ole. Jokainen kirjoittaja luo omat piirteensä vampyyreille ja toteuttaa omaa näkemystään vampyyreista. Esimerkiksi kansanperinteen vampyyrit eivät omanneet kulmahampaita ja vampyyriksi muuttuminen oli kirous, joka langetettiin esimerkiksi pimeän taian harrastajille, punatukkaisille ja itsemurhan tehneille (Kuisma 2011). Sydän kylmänä -kirjan vampyyrit kestävät päivänvaloa, vaikka suosivat pimeyttä ja ainoa asia, mitä he juovat on veri, mutta syövät kuitenkin lihaa (Luhtanen 2019, 31-33). Tässä poiketaan esimerkiksi Twilight -saagan vampyyreista, jotka reagoivat päivänvaloon kimaltelemalla, ja elävät pelkällä verellä. Myös Sookie Stackhouse -sarjan vampyyrit elävät verellä, mutta vastaavasti he eivät kestä päivänvaloa. Moonlight nimisessä TV-sarjassa vampyyreiden silmät muuttuvat valkoisiksi mustilla pisteillä, kun heidän kulmahampaansa tulevat esiin, kun taas Vampyyripäiväkirjat -sarjassa silmät verestävät. Kuten sanottua, jokainen luo omanlaisensa vampyyrin ja kansanperinteiden vampyyreista on tultu pitkä matka. Sydän kylmänä ei siis ole poikkeus tässä asiassa, ja itse ainakin olen tyytyväinen, että kirjassa tuotiin esiin juuri tämän kirjan vampyyreiden ominaispiirteitä. On aina mielenkiintoista lukea millaiseksi eri kirjailijat kuvittelevat vampyyrit.

Nyt kun vampyyreista tuli kerrottua noin paljon, haluan nostaa esille pari asiaa kirjasta, koska tämän tarkoitushan on esitellä kirja ja saada bloggauksen lukijat lukemaan kirja (vielä on tulossa ne aiemmin mainitut enemmän tai vähemmän hyvät perustelut!). Kirjassa painotus on lähinnä Isadellan elämässä – hänen ajatuksissaan ja tunteissaan. Se, että hänellä on kolme äitiä, ei ole iso juttu. Se, että hänen kolme äitiänsä ovat vampyyreja ei myöskään ole iso juttu. Kirja keskittyy enemmän ihmissuhteiden koukeroihin. Kirja etenee reipasta vauhtia eteenpäin, eikä mässäile yksityiskohdilla tai syvällisillä asioilla – paitsi silloin, kun Isadella puhuu tai ajattelee piirtämistä. Nopeatempoisuus osaltaan vaikuttaa siihen, että Isadellan polyamorisia äitejä ei nosteta niin syvällisesti esiin. Heihin saadaan vain pintaraapaisu, mutta sekin on enemmän kuin tuhat jänistä, kun mietitään polyamoristen ihmisten representaatiota kirjallisuudessa – etenkin nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuudessa… sitä kun on valitettavan vähän tai ei yhtään.

Voin rehellisesti sanoa, että Sydän kylmänä oli ensimmäinen polyamorisia ihmisiä sisältävä kaunokirjallinen teos, joka itselläni on tullut vastaan. Puhumattakaan siitä, että se oli ensimmäinen näkemäni polyamorisia lesbovampyyreja sisältävä teos. En usko, että vampyyrit tarvitsevat esille nostoa niin paljon (sitä on varmasti jo enemmän kuin tarpeeksi), mutta olen vahvasti sitä mieltä, että polyamoristen ihmisten representaatio on tärkeää, kuten myös stigman poisto. Vaikka kirja ei siis mene syvälle polyamoriaan tai lesbouteen, on silti merkittävää, että ne on sisällytetty hahmoihin ja kirjaan. Mitä useampi lukisi tämän kirjan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se herättää keskustelua ja poikii toivon mukaan lisää kirjallisuutta, joka sisältäisi hyvää ja stigmaa poistavaa representaatiota polyamorisista suhteista, seksuaalivähemmistöistä ja sateenkaariperheistä. Tästä syystä olisi mahtavaa, jos mahdollisimman moni nostaisi tätä kirjaa ja sen jatko-osia esille. YA-kirjallisuus ei ehkä ole kaikkien suosiossa, mutta hyvällä asialla kun ollaan, niin voihan sitä kantaa oman kortensa kekoon. 

Hetken mietin, että kuuluuko Sydän kylmänä nyt sitten YA-hyllyyn kirjastossa, vaiko nuorten hyllyyn, mutta päätin sen kuitenkin menevän YA-hyllyyn – kirja on kuitenkin sellainen, joka mielestäni edustaa voimakkaasti tyypillistä YA-kirjallisuutta: siinä on teini, jolla on oma identiteetti vielä vähän hakusessa, tulevaisuudesta ei tietoa, ihmissuhteet ovat dramaattisia ja kiemuraisia sekä suhde omiin vanhempiin on etäinen. Isadella -sarja on kokonaisuudessaan myös eräänlainen kasvutarina, ainakin henkisellä puolella. Isadella tajuaa mikä on oikeasti tärkeää ja ketkä ansaitsevat kuulua hänen elämäänsä.

Omalta osaltaan Sydän kylmänä myös uudistaa genreä, ja on oiva genren edustaja. Polyamoristen lesbovampyyreiden tuominen nuorten aikuisten kirjallisuuteen on uusi tuulahdus, jota tämä genre nimenomaan tarvitsee tässä vaiheessa maailman menoa. Polyamorisia suhteita on voitu pitää eräänlaisina tabuina, mutta nyt se on nostettu rohkeasti esille – eikä siitä edes tarvinnut tehdä kirjassa isoa numeroa. Voisin lyödä vetoa, että jos joku amerikkalainen kirjailija olisi kirjoittanut polyamorisista lesbovampyyreista kasvattamassa tytärtä, kirjassa olisi tehty siitä iso numero sisältäen kaiken mahdollisen vihapuheesta varsinaiseen homofobiaan, ja vähintään yksi hahmo olisi saanut kokea fyysistä väkivaltaa polyamorian tai lesbouden takia – se kun nyt tuntuu olevan vain pääteemana sateenkaarikirjallisuudessa ja sitä onkin oikeutetusti kritisoitu. Onnelliset loput ja suvaitsevaisempi ympäristö voisi olla edustettuna hivenen useammin. Onneksi Sydän kylmänä ei mässäile negatiivisuudella (jos ei lasketa Isadellan omaa ”kiukkuilua” ja negatiivisuutta maailmaa kohtaan, jota jokainen teini tuntee jossain kohtaa) vaan panostaa enemmän ihmissuhteiden monimutkaisuuden kuvailuun. Sekä hauskoihin letkautuksiin, jotka piristävät jo entisestään pirteää tekstiä, mikä tekee kirjan lukemisesta helppoa ja miellyttävää.

 

Isadella -trilogian kaksi muuta osaa ovat Sydän murskana (2020) ja Sydän liekeissä (2020). Mikäli jollakulla on lukukokemuksia tästä kirjasta ja tai sen jatko-osista, olisi kiva jakaa ajatuksia!

Lähteet:

Kuisma, H. 2011. Pimeydestä päivänvaloon : 2000-luvun alun vampyyri – kasvissyöjä, rakastaja ja tappaja. [Verkkojulkaisu]. Jyväskylän yliopisto: Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Sivututkielma. [Viitattu 13.3.2021]. Saatavana: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/36600/URN:NBN:fi:jyu-2011083111313.pdf?sequence=1

Luhtanen, S. 2019. Isadella – Sydän kylmänä. Helsinki: Otava.

Polyamoria. Ei päiväystä. Tietoa polyamoriasta. [Verkkosivu]. [Viitattu 11.3.2021]. Saatavana: https://monisuhteisuus.fi/tietoa-polyamoriasta/

Teksti Veera Onnela, kuva Katariina Onnela