”Voivatko ihmiset elää ilman sotaa?”
 Äidin pelto, Tšingiz Aitmatov

”Sano minulle maaemo, sano totuus: voivatko ihmiset elää ilman sotaa?

…. se riippuu teistä, ihmisestä, teidän tahdostanne ja järjestänne”

                                                        (Aitmatov 1989, 184)

Haluaisin tuoda esille tämän teoksen, joka ansaitsisi tulla meidän jokaisen lukemaksi. Se on hyvin lyhyt mutta samalla todella vaikuttava, syvällinen, traaginen ja koskettava. Se ei välttämättä ole tyypillisin sotakirjallisuuden edustaja, koska lukija ei löydä tästä taistelua ja sotilaita. Mutta se kertoo lukijalle todella koskettavan tarinan siitä mitä sota aiheuttaa ihmiselle, kuinka se pakottaa meidät pohtimaan sodan vakavuutta ja menneisyyttä sekä oliko sotiminen sen arvoista, että me ihmiset olimme valmiita luopumaan onnesta ja rakkaudesta.

Tutustuin Äidin pelto -teokseen vielä lukioaikana koulutehtävän yhteydessä. Luin sen hetkessä ja ihastuin saman tien. Itkin lukiessani sitä. Kirja kertoi, miten sota vaikutti siviilien elämään ja tässä tapauksessa erityisesti naisiin. Kirjailija kertoo meille yhden naisen elämäntarinan ja miten sota oli vaikuttanut hänen ja koko maan elämään. 

Kirja on kirjoitettu sodan jälkeen, vuonna 1963. Teos käsittelee toisen maailmansodan aikoja, mutta Aitmatov ei erottele sitä niin vahvasti, vaan yrittää kertoa meille sodan vaikutuksista riippumatta milloin se on ja missä. Teoksen tarkoitus ei ole näyttää lukijalle verisiä taisteluita, vaan kokonaisuudessa miten sota-ajat vaikuttivat meidän elämäämme ja tuoda esille yhteiskunnan kärsimys.

Vaikka kirjassa ei ole taisteluja, se on silti sotakirjallisuutta, koska se kertoo meille sodan vaikutuksesta ihmiseen ja erityisesti naisten elämään - mikä oli lopputulos ja onko sen jälkeen vielä toivoa onnelliselle tulevaisuudelle?

Kirjassa lukija tutustuu keskusteluun kahden äidin välillä. Äiti - ihminen, Tolgonai ja Äiti – Maaemo, pelto. Kirja on rakennettu heidän dialogistansa, jossa he keskustelevat menneisyydestä ja tulevaisuudesta.

Kirja antaa hyvin vahvan kuvauksen sodasta. On tärkeää lukea tällaisia teoksia nyt ja jatkossa, sillä ne opettavat ja pakottavat pohtimaan sodan merkitystä ja mitä kaikkia me menetämme ja onko sen jälkeen enää jatkoa, toivoa tai uskoa.

Tolgonai oli menettänyt sodassa rakkaan miehensä, kolme poikaansa ja miniän, mutta hänelle jäi kasvattavaksi lapsenlapsi, poika. Siten kirjailija jättää meille toivoa, että tulevaisuus on, ja se riippuu vain meistä ihmisistä, millainen se tulevaisuus on.

Myös suomalaisesta kirjallisuudessa löytyy vastaavia teoksia, joissa kirjailija tuo esille, miten naisten elämään on vaikuttanut sota. Esimerkiksi Elvi Sinervon teoksessa Toveri, älä petä, päähenkilö Marja menetti sekä lapsensa että miehensä ja joutui vankilaan. Tässä teoksessa ”Itsenäisenä elämäänsä aloittavan Marjan edessä aukeaa esteetön tie, jota pitkin hän voi aloittaa nousunsa aatteen vuorelle” (Juutilan 2000, 222). 

Aitmatov Äidin pellon avulla auttaa meitä ymmärtämään, että kaikki on meidän käsissämme, vain me itse voimme päättä miten ratkaisemme ongelmat, tapahtuuko se neuvottelemalla vai sotimalla.

”Mutta mitä teen muille, kaikille niille ihmisille joita tässä suuressa maailmassa elää? Minun täytyy puhua heille. Miten minä löydän tien jokaisen ihmisen sydämeen?

Sinä aurinko, joka loistat taivaalla ja kierrät ympäri maan, sano sinä ihmisille!

Sinä sadepilvi, joka valat maailman ylle valoisan kesäsateesi, sano se jokaisella pisarallasi!

Maa, maaemo, sinä ruokit meitä kaikkia rinnoillasi, kaikkia ihmisiä maailman kaikilla kolkilla. Sano sinä, rakas maa, se ihmisille.

-Ei, Tolgonai, sano se itse. Sinä olet Ihminen. Sinä olet ylin, sinä olet viisain, sinä olet Ihminen. Sano sinä!”

                                                                (Aitmatov, 1989, 236)

 

 

Lähteet

Aitmatov, T. 1989. Teokset: Osa 3, Varhaiset kurjet, Äidin pelto, Valkoinen laiva. Helsinki: SN-kirjat. 125 – 236.

Juutila, U.-M., 2000. Naiset sodassa. Sota paremman maailman puolesta Elvi Sinervon teoksessa Toveri, älä petä. [Verkkolehtiartikkeli] Sananjalka 42 (1), 209-226. [Viitattu 9.3.2021]. Saatavana:  https://journal.fi/sananjalka/article/view/86623/45382

Tšingiz Aitmatov. [Verkkosivu]. [Viitattu 28.2.2021]. Saatavana: http://aitmatov.kg/

Kirjoittanut Irina Cheburkova