Charles Bukowski, Kirottujen nautinnot

Mielestäni tässä postuumina julkaistussa novelli- ja runokokoelmassa Bukowskin omaleimainen uho on jäänyt vähemmälle ja vanheneminen on tuonut tilalle mukaan seesteisempää särmää. Peloton kehäraakki on kauniilla tavalla ymmärtänyt oman kuolevaisuutensa ja varsinkin runoissa tämä asia tulee hienosti esiin. Tuttuja aiheita on kyllä mukana esimerkiksi alkoholi, naiset, boheemi- ja työelämä. Ja juuri novelleissa nämä aiheet tulevat paremmin esiin, kun runot ovat enemmänkin loppuajan itsetutkiskelua.

Kirjassa on kaiken kaikkiaan 10 novellia ja 25 runoa. Niistä suurin osa on varmaan kirjoitettu 1990-luvulla kirjailijan elämän ehtoopuolella. (Kirottujen nautinnot [Viitattu 8.4.2021].) Kirja lähtee liikkeelle runolla Kirottujen nautinnot ja sen jälkeen siirtyy novelleihin. Toisessa novellissa Viisisenttinen, päästään jo paremmin tuttuihin aiheisiin, jotka edellä mainitsin. Novellin päähenkilö on alussa töissä ja siellä käydään nasevaa dialogia pomon kanssa. Seuraavaksi hän siirtyy kotiin juomaan ja sieltä lähtee laukkaradalle. Siellä hän kohtaa mielenkiintoa herättävän blondin ja sen jälkeen vietti vie, ja sattuu ja tapahtuu. Tässäkin novellissa korostuu naseva dialogi, arkipäiväiset tilanteet ja kirjailijan eletty elämä. Ja kun novelleissa on tapahtumapaikkoina vielä mm. laukkarata, baari ja ravintola sekä henkilöhahmot ulottuvat laitapuolen kulkijoista tavallisiin kaduntallaajiin, niin Bukowskin monien teosten peruselementit ovat koossa. Mutta tässäkin teoksessa on poikkeuksia, joissa peruselementit ovat jääneet vähemmälle. Esimerkiksi novellissa Hulluuteni Bukowski tutkiskelee enemmän itseään ja äityy antamaan neuvoja kirjailijoiksi haluaville.

”Ja jos joku siellä jossain on tarpeeksi hullu halutakseen kirjailijaksi, niin anna mennä vaan, sylkäise aurinkoa silmään, hakkaa näppäimiä, se on parasta hulluutta. Vuosisadat ovat avun tarpeessa, lajit kaipaavat valoa, uskallusta ja naurua. Anna niitä niille. Sanoja riittää meille kaikille.” (Bukowski 2015, 92.)

Teoksen runoissa tehdään kunniaa lempikirjailijoille ja kirjallisuudelle. Kyseenalaistetaan massoja. Bukowskin alter ego Henry Chinaski vilahtaa myös mukana. On arkirealismia ja omakohtaista tuskaa. Runo Sanaonni kertoo paljon Bukowskin kirjallisuudesta.

Kirottujen nautinnot -kirjassa välittyy Bukowskin aitous ja omakohtaisuus. Nämä asiat ainakin puhuttelevat allekirjoittanutta hänen teoksissansa. Hän ei selittele, briljeeraa, kumartele kuvia tai heilu massan mukana. Ja teoksen vanhuuden tuoma hienostuneempi ote lisää teokseen hienolla tavalla tyylikkyyttä. Lopuksi ote kirjan viimeisestä runosta ENTÄ NYT?.

mitään julistettavaa ei ole,

on vain pelkkä odotus,

jokainen kohtaa sen yksin.

 

Oi, olin kerran nuori.

Oi, olin uskomattoman

nuori!

(Bukowski 2015, 157.)

 

Lähteet:

 

Bukowski, C. 2015. Kirottujen nautinnot. Suomentaja Seppo Lahtinen & Mikko Pihlajavirta. Turku: Sammakko.

Kirottujen nautinnot. Ei päiväystä. [Verkkosivu]. Turku: Sammakko. [Viitattu 8.4.2021]. Saatavana: https://www.sammakko.com/tuote/charles-bukowski-kirottujen-nautinnot/

 

Teksti ja kuva: Turo Virtanen