RUTTOKOIRAT, ELÄINFANTASIAN MUSTA LAMMAS

“Oliko koskaan koiraa, joka osasi lentää?” “Oli” vastasi Räyhkä saman tien. “Mutta ihmiset leikkasivat sen siivet nähdäkseen, mitä tapahtuisi.” “Mitä tapahtui?” “Se ei voinut enää lentää.” (R, Adams.)

Richard Adams on tunnettu Ruohometsän kansasta, mutta tällä kertaa olen lukenut toisen hänen fantasiakirjoistaan, jossa eläimet saavat äänen; Ruttokoirat. Se kertoo kahden koiran, Räyhkän ja Nipsun ystävyydestä, heidän paostaan eläintentestauslaitokselta ja matkasta läpi Englannin maaseudun. Laitos ilmoittaa, että heiltä on karannut kaksi koiraa, jotka ovat vaarallisia ja mahdollisesta tarttuvia tauteja kantavia.  Niiden nappaamiseksi ja lopetettavaksi järjestetään koko Englannin laajuinen jahti.

Ruttokoirat kuuluu fantasiagenreen, tarkemmin eläinfantasiaan. Risingshadowin mukaan eläinfantasiassa nimen mukaisesti eläimet ovat pääosassa ja ovat tarinoiden päähahmoja. Eläinten realistisuus vaihtelee teoksittain, eli miten todenmukaista minkäkin lajin käyttäytyminen on todellisuudessa. Eläimet saattavat ajattelukykyä lukuun ottamatta käyttäytyä lajityypillisesti tai ne voivat elää ihmisen tavoin, vaatetettuina ja kahdella jalalla pystyssä kulkien.

Ruttokoirien eläimet ovat ensimmäiseksi mainitun tyyppisiä; päähahmot Nipsu ja Räyhkä ovat päällisin puolin “tavallisia” koiria ja tarinan ihmiset kohtelevat niitä sen mukaisesti. Ne kuitenkin ajattelevat ihmisen tavoin ja niiden tunne-elämä on värikkäämpää, kuin koirien todellisuudessa on. Koirat eivät esimerkiksi kykene ajattelemaan tulevaa, mutta ne voivat ennakoida tapahtumia kokemusten perusteella, jos ne ovat ehdollistuneet siihen. Esimerkiksi Räyhkä pelkää vettä, koska se on laitoksella toistuvasti hukutettu - tämä voisi hyvin olla totta oikeankin koiran kohdalla. Eläinkokeissa käytettävien eläinten arjen realistisuus onkin kirjan raskainta luettavaa.

Nipsulle taas on tehty monia aivokirurgisia toimenpiteitä, joidenka seurauksena sen tietoinen mieli ja alitajunta ovat sekoittuneet keskenään. Tämä tarkoittaa kirjassa sitä, että Nipsu saattaa uneksia hereillä ollessaan, nähdä näkyjä, eikä se osaa erottaa, mikä tapahtuu oikeasti ja mikä ei. Vaikka Nipsun kirjassa kuvailtu mielisairaus on fantasiaa, on kuitenkin totta, että eläinkokeita on tehty tässäkin muodossa. Kärsimyksistään huolimatta Nipsu on kahdesta koirasta toiveikkaampi ja sen halu löytää pysyvä koti ja hyvä ihmisomistaja ohjaavat koirien matkaa.

Alussa mainitsemani Adamsin tunnetuin teos, Ruohometsän kansa on klassikko, jossa kaniinit pakenevat yhdyskuntansa tuhoa ja etsivät uutta kotia. Ruttokoirissa on pintapuolin samankaltaisuuksia. Molemmat teokset on kirjoitettu eläimen näkökulmasta, ihminen on vihollinen ja eläinhahmojen päämäärä on löytää turvapaikka. Suurin ero on tarinoiden tunnelmassa; siinä missä Ruohometsänkansa on sadunomainen koko perheen tarina, Ruttokoirat on synkempi ja vähän kypsempää lukijakuntaa vaativa. Kirjassa Nipsun mielestä turva löytyy hyvän ihmisomistajan myötä, kun taas Räyhkän mielipide on synkempi; siitä koko maailmaa ei ole tarkoitettu eläimille, koska ihmiset ovat niille liian julmia, eikä niillä siten ole sijaa elää ihmisten rinnalla.

Kirjassa on koirien kuvakulman lisäksi mielenkiintoinen, kaikkitietävä kertoja, joka saattaa olla Adams itse, tai ainakin minä tulkitsin näin. Kaikkitietävä kertoja on yleensä läsnä siksi, että lukijalle voitaisiin kertoa sellaisia asioita, joita kirjan hahmot eivät voi havainnoida tai joista he eivät ole tietoisia. (Kukkakorpi, M.) Ruttokoirien kohdalla kertoja on epätyypillisempi. Kertoja ei pelkästään kuvaile ympäröivää luontoa ja tarinan ihmishahmojen puuhia, vaan hän yllättää lukijan arvostelemalla ihmisten arvoja ja tapoja. Nämä kommentit toistuvat läpi kirjan, tuoden siihen jopa satiirisia sävyjä. Aika ajoin kertoja poikkeaa myös filosofisiin mietteisiin proosan muodossa, mikä lisää Ruttokoirien erikoisuutta genrensä edustajana. Kertoja ei myöskään ole luotettava tai puolueeton, vaan se pyrkii muokkaamaan lukijan mielipidettä omalle puolelleen.

Ruttokoirat on siis eläinfantasia, mutta toisin kuin Ruohometsän kansa ja muut saman genren muiden kirjailijoiden teokset, se ei ole eeppinen, voitokas seikkailu. Yksinkertaisesti kuvailtuna se on kahden eläinkokeissa käytetyn koiran selviytymistarina, mutta kirjan sisältö on teemallisesti rikas. Se pohtii eläinkokeiden eettisyyttä, (ihmis)yhteiskunnan suhdetta eläimiin ja eri kulttuurien tapoja kohdella eläimiä. Epätavallisen kertojan vuoksi kirjan loppukaan ei ole täysin selvä, vaan se on luettava itse ja päätettävä, mitä lopussa todella tapahtuu ja miten Räyhkän ja Nipsun käy.

LÄHTEET

R, Adams. 1978. The Plague Dogs. Alfred A. Knopff, INC. United States of America.

R, Adams. 1975. Ruohometsän kansa. Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki.

Tyylilaji: Eläinfantasia. 2021. [Verkkosivu.] Risingshadow. [Viitattu 22.4.2021] Saatavana: https://www.risingshadow.fi/library/genre/animal_fantasy

Kukkakorpi, M. 1.3.2020. Kertojan valinta: kenen perspektiivistä kirjoitat. [Blogikirjoitus.] Epilogi: jälkisanat. [Viitattu 22.4.2021] Saatavana: https://jalkisanat.com/2020/03/01/kertojan-valinta-kenen-perspektiivista-tarinaa-kerrotaan/#:~:text=Kaikkitiet%C3%A4v%C3%A4%20kertoja%20tiet%C3%A4%C3%A4%20nimens%C3%A4%20mukaisesti,Kaikkitiet%C3%A4v%C3%A4%20kertoja%20on%20tarinan%20luoja.