Millaista on olla rikas kirjailija Stadissa?

Tuomas Vimman Toinen

Nuorehko helsinkiläinen uraa aloitteleva kirjailijamies asustaa ökyasunnossa muotitoimittaja-tyttöystävänsä kanssa ja rypee julkisuudessa ”kirjoittamansa” kirjan ansiosta parhaan kaverinsa erityisen värikkään ystävyyden siivittämänä. Arki kuluu melko nopeasti juopottelun, jouten olemisen ja eroottisen puuhastelun merkeissä samalla kun yritetään pysyä esimerkillisenä julkkiksena. Tämähän on sitä Stadin elämää, vai?

Ideana kirjassa on seurata kirjan kirjoittajan itsensä mielenkiintoista arkea tyttöystävänsä Indigon ja parhaan lapsuudenkaverinsa Ronjan häärätessä mukana. Tuomas itse on tarinan mukaan melko välinpitämätön Stadin slangia puhuva nuorimies. Hän opettelee kantapään kautta, millaista kirjailijan elämä oikein on. Siinä samalla kuitenkin on seurailtava Indigon ammattiin liittyviä arkirutiineja. Rahaa ei puutu kummaltakaan, joka päivä laitetaan parasta talon viiniä pöytään hummeriaterian ja tryffelin kanssa. Mutta eihän rikas arkielämä voi mennä kirjan kirjoittamisen edelle, eihän?

Indigo on muotitoimittaja, joka saa vähän väliä kutsuja eri illanistujaisiin ja ei liiemmin haastatteluja jakele. Hän on paikoin temperamenttinen ja hieman liian siveetönkin. Hän on kirjoittanut romaanin nimeltä Helsinki 12, mutta ei halua itse ottaa siitä kunniaa. Niinpä hän pyytää Tuomasta apuun ja siitä alkaakin melkoinen pyörremyrsky. Pariskunta ei saa hetkeäkään rauhaa ”juorulehtien sopuleilta” ja kustantamoiden toimitushenkilöiltä. Kaiken lisäksi Ronja on kuvioissa mukana. Aiemmin sijoituksillaan rikastunut nuori nainen onkin päivisin harvoin selvin päin ja siksi roikkuu Tuomaksessa kiinni liikaakin. Indigo taas ei pidä siitä, että Tuomas viihtyy Ronjan kanssa, koska pelkää, että heidän suhteensa rikkaana julkisuuden parina kärsii.

Kirjan valitsin siksi, että olen harvemmin lukenut Stadin slangin siivittämää romaania saati omaelämäkertaa. Myös kirjan kansi ja nimi oli ajatuksia herättävä. Tietääkseni Tuomas Vimma ei ole saanut kovin paljon näkyvyyttä kirjailijana muutenkaan. Kuitenkin nyt luettuani teoksen mieleeni jää monta kysymystä. Genre on vaikea määritellä. Teos voisi mennä autofiktion puolelle muutaman liioitellun juonenkäänteen perusteella, mutta ne ovat käytännössä silti myös todenmukaisia sattumia joita voi käydä kenelle tahansa. Ainakin suurin osa. Toinen omaa myös melko paljon piirteitä eroottiseen romantiikkaan, joten periaatteessa voisin luokitella teoksen autofiktiiviseksi rakkaustarinaksi. Mielestäni teos on autofiktion genressä poikkeuksellinen juuri tämän takia.

Samalla teoksessa kuvaillaan hyvin 2000-luvun Helsingin kaupunkilaiselämää kaupunginosassa nimeltään Punavuori. Ilmeisestikin tämä teos oli toinen osa Helsinki-trilogiaa, jonka ensimmäinen osa oli kirjassa mainittu Helsinki 12. (Kirjasampo, viitattu 13.4.2021).

Kirja sopii niille, jotka osaavat samaistua julkkiksen elämään ja etsivät yksityiskohtaista kaupunkilaiskuvausta Helsingistä. Jos sivuuttaa melko yksityiskohtaiset kuvaukset alkoholista ja seksuaalisuudesta, teos on varsin mukaansatempaava pakkaus. Niin joo, älä hanki lemmikiksi karhua ja nimeä sitä Janssoniksi!

Lähteet:

·       Kirjasampo. 14.11.2011. Tuomas Vimman Helsinki-trilogia. [Verkkosivu]. [Viitattu 13.4.2021]. Saatavana: https://www.kirjasampo.fi/fi/node/268

Teksti ja kuva Antti Toppila