Piia Leino, Aarteidesi aikakirjat (2022) 

Miltä se oikein tuntuisi, jos olisi mahdollista matkustaa toisen ihmisen pään sisälle, hänen henkilökohtaisiin muistoihinsa? Tällaista matkailua Piia Leinon Aarteidesi aikakirjat -teoksen päähenkilö päättää kokeilla. Teoksen tapahtumat sijoittuvat 100 vuoden päähän tulevaisuuteen, 2120-luvulle. Menneisyydessä, 2020-luvulla, varakkaat ihmiset ovat jäädyttäneet kehonsa odottamaan aikaa, jolloin teknologia on kehittynyt niin pitkälle, että heidät voidaan herättää henkiin. Näin he voivat pidentää elämänsä elinkaarta huomattavasti. Vielä 2120-luvulla kokonaisen henkilön herättäminen henkiin ei onnistu, mutta kryoniikka-yritys on tehnyt syväjäädytettyjen ihmisten muistoissa seikkailemisesta bisnestä ja viihdettä.

Kirjan päähenkilönä on yksin asuva Oula. Hän asuu kevytyhteisössä, jossa omaisuuden määrä on rajallinen, ja kaikkien asunnot identtisiä. Oulan haaveena on muuttaa ylelliseen Pandoran syväyhteisöön, jonka etuja ovat puhtaampi ilmakehä, lukuisat vapaa-ajan aktiviteetit ja rennon sosiaalinen elämäntyyli. Unelmansa toteuttamiseen hän tarvitsisi kuitenkin lisätuloja, ja päättää hankkia niitä kokeilemalla mielikonetta. Hän aloittaa seikkailun 100 vuotta sitten kuolleen miljonäärin, Raphael Elon, muistoissa. Mielikoneen käyttö on kallista, mutta Oulaa houkuttelee rikkaan Raphaelin piilottama aarre, jonka tulisi olla jossain Oulan kotikaupungin seuduilla. Muistoja louhiessaan Oula tutustuu Raphaeliin ihmisenä ja hänen läheisiinsä. Lopulta hän kaipaa jatkuvasti takaisin Raphaelin jännittävään maailmaan, jossa muistot ovat täynnä tunteita, joita Oulan yksinkertaisesta elämästä puuttuu.

Välillä kirjan teemoissa hypätään suoraan syvään päätyyn, ja teksti nostattaa lukijan mieleen syvällisiä kysymyksiä. Mistä hyvä elämä koostuu? Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Miltä oma elämäni ja muistoni näyttäisivät, jos joku päättäisi niitä louhia? Onko omissa muistoissa päämäärättömästi seilaaminen kuolemaakin kauheampaa?

Olisin ehkä toivonut tällaista syvällisyyttä lisääkin, koska se oli mielestäni kirjan parasta antia. Vaikka kirja on muun tieteiskirjallisuuden joukossa suhteellisen lyhyt teos (268 sivua), on sen sivuille mahdutettu huiman paljon erilaisia mielenkiintoisia mutta osittain myös hauskoja ajatuksia siitä, minkälainen tulevaisuus saattaisi olla.  Erilaiset mielikuvitukselliset keksinnöt (ruokatulostimet, väriä vaihtavat vaatteet, robottitarjoilijat) loivat maailmasta melko futuristisen mielikuvan. Joka tapauksessa pidin kirjan näkemystä tulevaisuudesta mielenkiintoisena.

Kiinnostavaa oli myös se, miten tulevaisuuden ihmiset näkevät 2020-luvun ihmiset. 2020-luvulle matkustaessaan Oula kummastelee mm. kulutuskulttuuria, vaatteiden huonoa laatua, ja kännykän tuijottamista. Kuvitteellisessa tulevaisuudessa monia asia on muuttunut: ihmiset pyrkivät kestävään elämäntyyliin, eivät syö lihaa, ja arvostavat omaa aikaa kiireisen työkulttuurin sijaan. Teknologia on ihmisen apuna joka puolella, niin hyvässä kuin pahassa.  Ihmiskunta on onnistunut selättämään ilmastonmuutoksen ja suurkulutuksen aiheuttamat ongelmat. Meret on tehopuhdistettu muovista, ja kuluttamiselle on asetettu tiukkoja rajoituksia.

Tieteiskirjallisuus / science fiction on kaunokirjallisuuden genre, joka pohjautuu tieteen ja tekniikan todellisiin tai kuviteltuihin saavutuksiin, ja kuvaa usein vaihtoehtoisia, potentiaalisia maailmoja (Tieteen termipankki, 2016). Scifi-romaanit voivat sisältää seikkailullisten piirteiden lisäksi esim. ihmisluonnon ja yhteiskunnan kritiikkiä. Sanoisin, että Aarteidesi aikakirjat osuu tähän määritelmään juuri sopivasti, ja sitä voisi mielestäni kutsua tieteiskirjallisuuden genreen kuuluvaksi teokseksi. Omasta kokemuksestani scifi-kirjallisuuden maailmat ovat useimmiten dystopian puolelle kallistuvia, kun taas tämän teoksen maailma on enemmän utopia, vaikka toki siitäkin varjopuolensa löytyy. Lisäksi kirja erottuu sillä, että siinä keskitytään maailman ja keksintöjen kuvailemisen sijaan enemmän henkilöiden ajatuksiin, havaintoihin ja kokemuksiin.

Mielestäni kirja parani loppua kohden, kun Oulan matka Raphaelin muistoissa sai yllättävän ja jännittävän käänteen. Kirja käsittelee monia kiinnostavia teemoja, mutta Oulan maailmaa ja persoonallisuutta olisi mielestäni voitu kuvailla hieman enemmän, ja toisaalta pieni ripaus lisää jännitystä ei olisi myöskään haitannut. Suosittelisin kirjaa kaikille, jotka pitävät scifistä, ja jotka haluavat lukea jotain helppolukuista, mutta ajatuksia herättävää.

Teksti ja kuva Iida Korkiakoski

 

Lähteet

Leino, P. (2022). Aarteidesi aikakirjat. S&S.

Tieteen termipankki. (15.2.2016). Tieteiskirjallisuus. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:tieteiskirjallisuus