Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis (2011)

”Sisin ei ole vitsi vaan suru”

”He saivat citykaneista viisi euroa kappaleelta, eläintarha osti pitkäkorvia tiikereiden ruuaksi. Vatanescu tunsi pienen eläimen sydämen sykkivän omaa sydäntään vasten ja nyökkäsi. Minä näin sen. Se meni tuonne. Aseman suuntaan. Äkkiä perään. Menkää, menkää, muuten karkaa. Kun lynkkaajat katosivat näkyvistä, Vatanescu katsoi takkinsa suojissa luimistelevaa jänistä. Raukka, väsynyt ja armoa anova katse. Älä minua pelkää, minä olen Vatanescu. Samanarvoinen. Tiikereiden ruokaa.”

Otsikko on lainaus kirjasta ja kuvaa hyvin koko tarinan ideaa. Huolimatta siitä, että kirjassa on paljon huumoria, tunnelma on alusta loppuun surumielinen, haikea. Kansikuvassa on maailmapyörä, jonka vaunussa mies istuu kanin kanssa ja sanoo tälle: ”elämä on satu”. Ja sadulta teos vaikuttaakin. Se on epärealistinen, vaikka siinä myös paljon realistista. Kirjassa on todellisia paikkoja ja puhutaan välillä todellisista henkilöistä, kuten vaikka Risto Jarvasta.  

Symboloiko kani jotain? Alussa Vatanescu pelastaa kanin ja se seuraa häntä kaikkialle, nukkuu hänen takkinsa sisällä. Vatanescu kaipaa perhettään ja kanista tulee hänelle tärkeä, lähes elintärkeä. Hän sanoo kuolevansa, jos kani kuolee. Hän suojelee kania. Kania ihaillaan, sitä halutaan silittää ja hoitaa. Lopussa Vatanescu ja kani eroavat, sillä Vatanescun lapsi on allerginen eläimille ja kani on allerginen pienille lapsille.

Tarina etenee nopeasti. Lyhyesti Kerjäläinen ja jänis kertoo romanialaisesta Vatanescusta, joka tulee Suomeen kerjäämään, sillä hän haluaa ostaa pojalleen nappulakengät. Ne Vatanescu pitää mielessään, kun eteen tulee haasteita. Nappulakengistä puhutaan koko tarinan ajan. Kerran Vatanescua vastaan tulee joukko kania jahtaavia nuoria poikia. Kanit ovat tuholaisia, joiden nappaamisesta saa palkkion. Vatanescu pelastaa kanin ja huijaa poikia juoksemaan muualle kanin perään. Vatanescun ja kanin Ystävyys alkaa. Ja yhteinen matka ympäri Suomea. Juoni ei ole kovin selkeä. Ennemmin keskitytään hetken tiettyyn tapahtumaan ja sitten toiseen. Kerjäläinen ja jänis julkaistiin vuonna 2011. Se on satiiri yhteiskunnasta ja se kertoo yhteiskunnan epäkohdista ja epätasa-arvosta. Teos puhuu huumorin keinoin asioista, joita ei uskalleta muuten sanoa. Huumori on voimakas keino vaikuttaa ajatuksiin. Ensin naurattaa. Sitten ymmärtää, että tässä on ongelma.

Kirjassa on taiteellisia elementtejä, mistä pidän. Siinä on esimerkiksi paljon sivuhahmoja, joiden tarinoita kerrotaan erillään päähenkilöstä ja tarinan juonesta. Tämä on myös kiinnostavaa. Nämä henkilöt kuitenkin kytkeytyvät päähenkilön tarinaan ja heistä tulee päähenkilölle enemmän tai vähemmän tärkeitä. Toinen taiteellinen piirre on päähenkilön puheenvuorot, jotka on kirjoitettu kursivoidulla tekstillä. En ollut aina varma puhuiko hän todella vai ainoastaan ajatteli mitä sanoisi.

Satiiri on tyylikeino, jonka tarkoituksena on kritisoida kohdetta kärjistysten ja huumorin avulla (Sisältösekaannuksen selviytymisopas i.a.). Satiiri paljastaa huumorin avulla yhteiskunnan heikkouksia ja paheita. Satiirissa huumorin tarkoituksena on tarjota lukijalle ajateltavaa, ei loukata. Kerjäläinen ja jänis on tämän määritelmän mukaan melko tyypillinen satiiri. Siinä tehdään yleistyksiä ja liioitellaan. Näillä keinoilla käsitellään muun muassa suomalaista kulttuuria ja suomalaisia perheitä. Kirjallisuudessa satiiri on yleensä johonkin ajankohtaiseen kysymykseen nopeasti reagoivaa (Tieteen termipankki i.a.). Satiiri on aikalaisille kirjoitettua, mutta parhaat satiirit tehoavat vielä vuosisatojenkin päästä. Tämä pätee Kerjäläiseen ja jänikseen. Teos on yli kymmenen vuotta vanha, mutta kuva, jonka se maailmasta antaa, ei ole paljon muuttunut. Myös teoksen sanoma on aina ajankohtainen: ystävyys ja unelmat ovat kantavia voimavaroja.

Voisin suositella tätä kirjaa ihan kelle vaan. Se sopii luettavaksi ajatuksella, keskittyen ja analysoiden tai sitten kevyesti pelkästään viihdykkeenä. Kirjan luvut ovat lyhyitä, mikä tekee lukemisesta kevyempää ja houkuttelee lukemaan vielä yhden luvun. Ja vielä yhden. Tämä ja nopeasti etenevä juoni voivat sopia kärsimättömille lukijoille. Välillä tarina tuntuu päättömältä. Välillä lauseet naurattavat. Välillä ne sykähdyttävät, sillä ne osuvat jonkin ytimeen. Lopussa itkin, sillä tunne oli niin käsinkosketeltava. ”Sisin ei ole vitsi vaan suru.”

”Kerjäläinen ja jänis on ääneennaurattavan hauska ja hiljaiseksi vetävän viisas romaani. Se on romaani ihmisyydestä. Ja kaniudesta.”

-      Teksti ja kuva Henna Mäkinen

Lähteet

Sisältösekaannuksen selviytymisopas (i.a.). Satiiri – pilasisällöt sekoittuvat oikeisiin uutisiin. https://sisaltosekaannus.fi/sisaltosekaannuksen-selviytymisopas/satiiri-kritisoi-huumorin-keinoin/

Tieteen termipankki. (i.a.). Satiiri. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:satiiri