Riitta Jalonen Mykistävä kirkkaus (2016)

Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit viettänyt vuosikaudet mielisairaalassa väärän diagnoosin takia ja välttynyt täpärästi lobotomialta? Millaista olisi pelätä oman minuutensa katoavan, satojen sähköshokkihoitojen takia? Ainut keino paeta sitä kaikkea, pitää itsensä kasassa ja pelastautua on kirjoittaminen. Entä, jos sekin vietäisiin sinulta? Näin tapahtui oikeasti, uusiseelantilaiselle kirjailijalle Janet Framelle.

Riitta Jalonen on tämän traagisen tositarinan pohjalta luonut koskettavan ja ajatuksia herättävän romaanin. Kirkkaus on fiktiivinen, mutta Framen omaan elämänkertaan ja todellisiin henkilöihin perustuva, historiallinen romaani (Ryynänen, 2016). Kirjallisuuden genreissä se edustaa historiallisen romaanin alalajia, elämänkertaromaania eli biofiktiota (KOTUS, 2021). Biofiktio on juuri nyt Suomessa kovassa nosteessa. Historialliselle romaanille tyypillisiä teemoja esiintyy tässäkin teoksessa kuten esimerkiksi rakkaus, kasvutarina ja yhteiskunnassa esiintyvien ongelmien käsittely.

Jalonen tuo suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen maapallon toisessa ääressä eläneen, lopulta varsin kuuluisaksikin tulleen, naisen elämänvaiheet. Romaania voisi pitää jopa eräänlaisena kulttuuritekona, sillä Framen kirjallista tuotantoa ei ole käännetty suomeksi.  Janet Framen elämästä on tehty 90-luvulla elokuva Enkelin kosketus, joka saavutti suuren suosion myös Suomessa (Aleksi, i.a). Minua hämmentää se, että Framen tuotantoa ei ole käännetty suomeksi, vaikka Framen teokset ovat saaneet suuren suosion maailmalla ja hänestä tehty elokuvakin menestyi suomessa hyvin (Janet Frame Literary Trust, i.a). Ainakin minulle Janet Framen elämä olisi jäänyt täysin pimentoon, jollen olisi tähän kirjaan tutustunut.

Tutkimukseni perusteella Kirkkaus on monien eri kirjallisuusbloggaajien ylistämä, mutta silti varsin vähän näkyvyyttä saanut kirja (Liukkonen, 2017, Hietanen, 2017, Tuija, 2016). Edes Runeberg-palkintoehdokkuus ei tuonut tälle kirjalle paljoakaan näkyvyyttä, muuta kuin ehkä paikallisesti (Hämeen sanomat, 2016). Se on sääli, sillä minusta kirja on niin hyvä, että se olisi voinut yltää jopa Finlandia ehdokkaaksi. Miksi vain Finlandia-ehdokkaat ja- voittajat saavat kunnolla näkyvyyttä? Antaako Finlandia-ehdokkuus tai palkinto etuoikeuden olla esillä? Vai ilmestyikö Kirkkaus vain ”liian aikaisin”, sillä biofiktio on juuri nyt todella suosittua. Oliko Kirkkaus siis aikaansa edellä?

Kirkkaus tekee minut hiljaiseksi ja se on harvinaista. Se on koskettava, synkkä ja taitavasti kirjoitettu. Romaanissa ei vellota siinä, kuinka kamalia sähköshokit olivat tai kuinka hirveää oli elää mielisairaalassa parhaimmat elinvuotensa. Se on ennemminkin kertomus järkkyneen mielen mutkista ja koukeroista. Siitä, kuinka ihminen voi olla yhtä aikaa nykyisyydessä ja mennessä. Kaikkialla ja kaikkien kanssa niin elävien kuin kuolleidenkin. Kuulostaa sekavalta, mutta sitä se ei ole. Tarina on luotu niin taitavasti, että ajat ja paikat menevät ikään kuin toistensa läpi tai sulautuvat toisiinsa.

”Ajatukseni tulevat eriskummallisessa järjestyksessä, päättävät itse, miten tulevat ilmi ja milloin. Mutta minun pääni on se, joka humisee. Käteni on se, joka kirjoittaa.” 

Romaanissa aukenee pikkuhiljaa Janet Framen kurja ja ankea lapsuus, jota köyhyys, yksinäisyys sekä kuolema kurittavat. Ihmettelen, että hän ylipäätään selvisi lapsuusajasta hengissä. Hänen mieltään järkyttivät mm. kahden vanhemman sisaruksen kuolema, veljen ”kaatumatauti” ja psykopaattiset teot sekä myös oman äidin kuolema. Viimeinen ”niitti” taisi olla rakkaus, joka ei koskaan saanut vastakaikua. Ilman sitä, ei tehnyt mieli elää. Hänellä diagnosoitiin skitsofrenia, jonka takia hänet passitettiin vuosikausiksi mielisairaalaan. Diagnoosi ei kuitenkaan ollut oikea ja se peruttiin aikuisiällä. Mielisairaalassa hän kuitenkin eli parhaimmat nuoruutensa vuodet. Hän sai satoja sähköshokkeja, mikä oli tyypillinen hoitomuoto tuohon aikaan (Herva, 2013). Häpeä, nöyryyttäminen ja vähättely olivat sairaalassa jokapäiväistä elämää. Mielisairaisiin suhtauduttiin siihen aikaan todella ennakkoluuloisesti ja alentuvasti. Sitkeästi jatketut sähköshokkihoidot eivät tuottaneet kuitenkaan haluttua tulosta, vaan päätös lobotomiasta oli jo tehty. Frame säästyi siltä todella täpärästi. Kiitos kuuluu hänen lahjakkuudelleen, herkkyydelleen ja erityislaatuisuudelleen, jonka oikeat ihmiset huomasivat.

Kirjoittaminen oli Framelle se kantava voima, joka sai hänet lopulta jaksamaan. Ajatukset saivat eräänlaisen selkeyden kirjoittamisen avulla. Kirjoittamalla hän siis piti mielensä kirkkaana, siitä kirjan nimikin ehkä tulee. Kirkkaus. Kirjoittaminen on se, joka hänet myös lopulta pelasti, kirjaimellisesti. Olen itsekin nuoruudessa purkanut omia ajatuksiani juuri kirjoittamalla. Ehkä siksi tämä kirja kosketti erityisesti, sillä pystyn samaistumaan sellaiseen kirjoittamisen pakkoon tai vimmaan ja siihen, millaisen helpotuksen se voikaan mukanaan tuoda.

Haluan nostaa vielä esiin, mielestäni kirjan hienoimman hetken. Sen, jossa kirjan käänne tapahtuu. Janet Frame tapaa lääkärin, jolta hän saa neuvoja, joita meidän jokaisen olisi hyvä noudattaa ja miettiä. Erilaisuuden hyväksyminen toisessa ja etenkin itsessä.

”Sinulta puuttuu suojaava iho. Ei sinun tarvitse elää niin kuin muut käskevät, eikä selittää kenellekään itseäsi. Elä omaa elämääsi, siihen sinulla on oikeus. Eikä sinun tarvitse puolustaa itseäsi valheitten avulla.”

”Ja jos et tahdo, ei sinun tarvitse pakosta seurustella ihmisten kanssa. Voit aivan hyvin olla yksin niin paljon kuin haluat.”

Teksti ja kuva Hannele Hietala

 
Lähteet

Aleksi, V. (i.a). Enkelin kosketus. DVD- opas. https://www.dvdopas.fi/index.php?udpview=showreview&rid=27542478025519bf156.92314504&lang=fi

Herva, R. (2013). Duodesim. https://www.duodecimlehti.fi/duo11117

Hietanen, K. (19.3.2017). Riitta Jalonen: Kirkkaus. Kirsin kirjanurkka. http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2017/03/riitta-jalonen-kirkkaus.html

Hämeen sanomat. (8.12.2016). Riitta Jalosen Kirkkaus Runebergin kirjallisuuspalkintoehdokkaana. https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/5197291

Janet Frame Literary Trust. (i.a). Janet Frame. https://janetframe.org.nz/

Jalonen, R. (2016). Kirkkaus. Tammi.

Kotimaisen kielen keskus (KOTUS). (1.10.2021). Kuukauden sana syyskuussa 2021 on biofiktio. https://www.kotus.fi/nyt/kuukauden_sana/kuukauden_sanat_2021/kuukauden_sana_syyskuussa_2021_on_biofiktio.36849.news

Liukkonen, T. (13.1.2017). Kirjoittaa olla olemassa. Liukkonen: Kirjat! ja elämä! https://www.liukkonen.fi/kirjoittaa-olla-olemassa/

Ryynänen, U. (17.8.2016). Sielunsisar toisesta ajasta ja paikasta. Hämeen sanomat. https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/5192909

Tuija. (2016). Riitta Jalonen: Kirkkaus. Kirjavinkit. https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kirkkaus/